Monilla on

Huomasin jo etäältä, että tuo taitaa ehtiä ennen minua. Kiirehdin askeleitani mutta ei auttanut. Nainen täpötäyden mustan jätesäkkinsä kanssa ehti kaupan pullonpalautusautomaatille muutaman askeleen ennen minua.

Siinä jäi neljä vaihtoehtoa. 1) Minä seison neljän siideritölkkini kanssa siinä kaupan eteisessä odottamassa, kunnes nainen saa ladotuksi säkistään arviolta puolisen tuhatta pulloa ja tölkkiä koneeseen. Luultavasti kone jossain kohdassa alkaa piipata häiriötä ja joudutaan odottamaan, kunnes joku henkilökunnasta ehtii korjaamaan tukoksen. 2) En jää odottamaan vaan teen ostokseni ja palaan kotiin tyhjät tölkit kassissani. Seuraavalla kauppareissulla sitten uusi yritys. 3) Ojennan tölkkini jätesäkkinaiselle ja sanon, että pidä hyvänäsi. 4) Pistän tölkkini eteisen nurkkaan lattialle. Kyllä ne siitä joku kerää.

Tällainen arvovalinta ei vienyt kauan. Valitsin kohdan 4). Tein ostokseni ja ulos mennessäni huomasin, että otaksumani olivat osuneet kohdalleen. Kone piippasi. Jonoa oli syntynyt jätesäkkinaisen taakse. Tölkkini olivat poissa.

Onnittelin itseäni viisaasta valinnasta. Halvalla pääsin, häviö oli 60 senttiä. Sen kyllä maksoi säästyneestä ajasta. Asia olisi ollut kinkkisempi, jos minulla olisi ollut paljon tölkkejä, vaikkapa jätesäkillinen. Tai jos talouteni olisi niin tiukoilla, että 60 sentilläkin on merkitystä. Monilla on.

Torilla oli ilmaisia makkaroita tarjolla. Minut oikein houkuteltiin kojuun makkaraa maistamaan ja siinä sivussa sananjulistusta kuulemaan. Oli oikein miehekästä vaalipuhetta.

Minä vähän nirsoilin. Kysyin, eikö tarjolla ole kasvis- tai vegaanimakkaraa. Vaalihenkilö selvästi ymmärsi ilveilyni ja sain vastaukseksi aika ruman sanan. Ei auttanut kuin lähteä pois ilman miehekästä makkaraa. Asia olisi ollut kinkkisempi, jos talouteni olisi niin tiukoilla, että ilmaisella makkaralla olisi merkitystä. Monilla on.

Kansallistunne sydämessä

Häivähdys surumieltä liihoitteli sieluun, kun tieto tuli. Pala Suomea poistui taas keskuudestamme.

Reinoja ei enää valmisteta. Globalisaatioko jyräsi taas? Luultavasti jotkut halvat kiinalaiset tupsutohvelit ovat vallanneet markkinat aitosuomalaisilta Reinoilta ja Ainoilta.

Tässä on kai kansallistunnetta terveellisessä alkutilassaan. Joka puolella esiin tunkeva poliittisesti vaarallinen korskea kansallismielisyys on kokonaan eri asia, sitä vastustan. Mutta kielen ja taiteen rinnalla elävä lähinnä  yhtenäiskulttuurin elämänmenoon kuuluva esineistö on tärkeää suomalaisuutta. Kalevalan, Seitsemän veljeksen, Vänrikki Stoolin, Raamatun ja Tuntemattoman sotilaan rinnalla joka kodissa olisi syytä olla Aalto-maljakko, Järvisen sukset, Marimekon raitapaita, Jalostajan hernekeittopurkki, Kossupullo, Hankkijan lippalakki  ja Reinot / Ainot. Ilman näitä ei ole ihan täysimittainen suomalainen. Ilman uhoa ja korskeutta!

Reinoihin liittyy jännittävä ironisuus. Niissä on sopivalla tavalla junttimaisuutta, jotta niitä voi käyttää hyväntuulista huomiota herättävinä tyylipoikkeamina yllättävässäkin ympäristössä. Ne sopivat niin juppiväelle kuin rokkijätkillekin, vaikka ei uskoisi. Harva tuote on niin notkea, että pystyy tämmöiseen.

Ne sopivat myös minulle. Kun muutenkin olin menossa markettiin, kiersin kenkäosaston kautta. Nyt minulla on tuliterät Reinot. Kohta niitä ei enää saa.

Ajattelin esiintyä uusissa Reinoissa, kun kohta on taas aika juhlia pikkuvappua, tuota neiti B:n ylläpitämää vuoden kiertokulun suurta ja hilpeää perinnejuhlaa.

Ärtyneitä ajatuksia

Minulla on tunnetusti huono sietokyky. Kaikenlaisesta jaksan ärsyyntyä. Valitan ja natkutan milloin mistäkin. Se kuuleman mukaan ärsyttää monia tuttavia. Samoin joitakin blogin lukijoita, jotka toivoisivat saavansa lukea blogeista mielen ylennystä ja piristystä.

Olen talven mittaan sattuneesta syystä tullut katsoneeksi poikkeuksellisen paljon televisiota (ja näkemästäni muistiinpanoja kirjoittaen). Siis sellaisiakin ohjelmia, joita en ole ennen katsonut, kuten viihdettä, realitysarjoja ja urheilua. On se kummaa touhua.

Kyllä on maailma muuttunut. Menneinä vuosikymmeninä urheilu-uutisissa kerrottiin menestyksistä ja voitoista. Nyt uutiskynnyksen ylittävät voittojen ja menestysten puuttumiset. Joka jumalan ilta olen saanut  pääuutislähetyksen urheiluosuudessa kuulla haastateltavan hiihtäjää joka oli hidas, hyppyrimäkimiestä jonka hyppy jäi lyhyeksi, jääkiekkoilijaa joka ei osunut maaliin, pallonheittäjää joka ei osunut koriin ja varsinkin ampumahiihtäjää joka ampui ohi. Olin luullut, että tällaiset surulliset tapaukset jätetään vaille valtakunnallista uutishuomiota, mutta nyt ne olivatkin pääuutisia. Ja joka kuvassa sukset ja muut mainokset on tarkasti käännetty kameraa kohti. Kummallista.

Mainoksille olen tullut entistäkin allergisemmaksi. Jos ohjelma katkeaa 10 minuutin välein mainostauolle, se ylittää sietokyvyn. Viimeksi näin kävi Syke-nimiselle sarjalle. Ylen tekemänä se oli kelvollista draamaa, mutta nyt mainoskanavalla puolen tunnin pätkä katkaistiin kahdesti. Kuka sellaista sietää?

Tulee kummallisia ohjelmia. Huutokaupassa vängätään päivittäin nojatuolien tms. hinnasta. Tuurin kyläkauppias järjestää naiselleen syntymäpäiväyllätystä. Paritusohjelmassa ryypätään viinaa ja riisutaan vaatteet. Toisessa paritusohjelmassa luvataan "siskolle säpinää". Kolmannessa paritusohjelmassa käydään vieraissa ja "Tiinalla ja Henkalla on synkannut ensihetkestä lähtien". Katsookohan tällaista kukan muu kuin minä? Ja minäkään en katso katkolla tulevia mainoksia.

Onneksi on Yle, vaikka kyllä sekin kummallisia ohjelmia välillä tuottaa. Mutta myös ansiokkaita, varsinkin dokumentteja. Laatuelokuvia ei enää muualta tule.

Takavuosina jopa mainoskanavilta tuli joskus harvoin jostain kummallisesta syystä laatuelokuva, jopa sellaisia kuin Hitchcock, Fellini, Taviani tai Bunuel. Mutta oli aivan sietämätöntä, että sellainen taideteos katkaistiin vähän väliä mainoksilla. Miten sellainen barbaariteko sallittiin laatuelokuvalle? Sallisitteko samanlaisen kohtelun myös muille taideteoksille? Kyllä markkinamiehet siihenkin tietysti valmiina olisivat.