Posti
toi kaksi kirjettä. Ne eivät jostain syystä olleet kadonneet matkalla.
Molemmista tuli syyllinen olo.
Ensimmäisessä
kirjeessä kerrottiin, että Töölön kirjastosta lainaamani Tommi Kinnusen
kirjoittama kirja "Lopotti" olisi pitänyt palauttaa jo muutama päivä
sitten.
Sakko
oli siis tiedossa, se on noloa. Kaiken lisäksi kirja on vielä kokonaan
lukematta.
En
ollut huomannut, että kirjan kanteen on liimattu tarra, että tämä on pikalaina.
Lukuaikaa viikko. Miten minulta on voinut jäädä isoin kirjaimin kirjoitettu
määräys huomaamatta? Aloin heti uskoa, että on sekin mahdollista, että
norjalainen hiihtäjätär ei huomaa apteekin huulirasvapaketissa olevaa
doping-merkkiä. Noloa, noloa!
Asetin
kirjan palauttamisen kiireellisten toimenpiteitteni kärkeen ja kärsin
mukisematta sakkorangaistuksen tuottaman häpeän.
Toinen
kirje ilmoitti, että olin lyönyt laimin ilmoituksen, onko minulla kesäkodissani
likakaivo, joka pitää ohjeiden mukaisesti tyhjentää. Viranomaisvalvonta oli
huomannut, etten ollut anonut lupaa hoitaa jätehuoltoni toisin.
Ohjeen
mukaan kesäasunnolla ei tarvita likakaivoa, jos siellä on kompostikäymälä ja
kannettava vesi.
Minun
kesäasunnollani on kompostikäymälä. Sen sijaan saunaan olen ostanut pumpun,
joka imee vettä kymmenen metrin matkan järvestä. On myös boileri, joka
lämmittää veden. Tällä vedellä tapahtuu myös tiskaus, yleensä muutama lautanen
ja kahvikuppi. Jos on enemmän vieraita, käytössä ovat kertakäyttöastiat. Myös
pyykinpesu tapahtuu vadissa. Tämä systeemi on käytössä toukokuusta syyskuulle.
Talveksi pumppu ja boileri poistetaan käytöstä.
Olen
pitkään käynyt omantunnonkeskustelua itseni kanssa, onko tämä sellainen vesijohto,
joka vaatii likakaivon, vai onko se "kantovesi", joka ei vaadi.
Naapureiden ystävällisellä ja yksimielisellä tuella olen päätynyt ratkaisuun,
että likakaivo olisi tällaiseen liioittelua.
Mutta
viranomaisen määräyksiä on noudatettava. En riitele vastaan. Lupa pitää olla,
ja sen olen hajamielisyydessäni jättänyt anomatta.