Kyllä maalla on mukavaa 2

[jatkoa eiliseltä]

Jotakin olennaista puuttuu, kun asuu kaupungissa.  Pidän suorastaan terapeuttisena kokemuksena, kun pitkän talven jälkeen pääsen maalle ja saan mennä kontalleen kasvimaalle ja työntää sormeni multaan. Ei sellaista Töölöntorilla pääse tekemään.  

Minä viljelen kesäkotini kasvimaalla mausteyrttejä ja salaatteja. Monivuotiset yrtit vaativat vanhan vuosikerran jäänteiden siivouksen, yksivuotiset pitää istuttaa tai kylvää. Nämä toimenpiteet tulivat nyt hoidetuksi tavallista aikaisemmin. Se lupaa aikaista satoa, jos ei tule pahoja pakkasöitä.  

Perustin myös uuden mansikkamaan. Vanha on käynyt huonoksi. Ostin uudet taimet ja katekankaan Oriveden Multasormesta. Paikan olin raivannut jo viime kesänä ja pitänyt sen rikkaruohottomana jättämällä sen pressun alle.  

Viinimarjapensaista leikkasin huonot oksat. Pensasmustikalle kaadoin vettä, johon oli sekoitettu vaaleanpunaista jauhetta. Se pitää maaperän happamuuden sopivana. Raparperille ei tarvitse tehdä mitään, se puskee esiin multakasasta joka kevät ihan itsekseen.  

Kukkien osalta yritän pitää perinnekasvit kunniassa. En huoli mitään sellaista, mikä ei kuulu vanhan torpan perinnemaisemaan.  Erityisiä suosikkejani ovat mäkimeirami, ukonhattu, jaloritarinkannus ja särkynyt sydän, jotka ovat myös hyviä houkuttelemaan perhosia ja kimalaisia. Se on minulle tärkeää.  

Suurin urakka oli kiertää lähialueen rannat ja ojat ja katkoa kaikkialta esiin puskevat

pajupöheiköt. Se pitäisi tehdä joka vuosi, mutta usein se jää. Helpointa on tehdä se nyt keväällä ennen kuin lehdet ovat kasvaneet. Minun rantatontillani tämä urakka on erityisen suuri, sillä pinta-alaa on paljon. Raahasin risut läjään liiterin taakse odottamaan, että myöhemmin kesällä käynnistän silppurin, joka pilkkoo ne pieniksi murusiksi, josta tulee hyvää katetta pensaiden alle ja kasvimaalle.  

Kuvissa työkalujani. Lapio on vanha, oksasakset ostin uudet, samaa hyväksi koettua merkkiä kuin entisetkin. Mainostamisen välttämiseksi käänsin ne kuitenkin kuvaan väärin päin, ettei merkki näy.  

[jatkuu]

Kyllä maalla on mukavaa 1

 

Miehet ovat tunnetusti alttiita viekoituksille. Jopa minä. 

Viekoituksen, johon sorruin, järjesti tällä kerralla hehkeä kevätsää. Tarkoitus oli viipyä maalla Längelmäveden rannalla vain muutama päivä, korkeintaan viikko, mutta toisin kävi. Viivyin kaksi viikkoa, enkä olisi tullut pois vieläkään, ellei eräs työprojekti olisi ollut kaatumaisillaan niskaan. Lisäksi tuli kipeä varvas.  

Kahdessa viikossa ehtii erakoitua. Parta kasvoi, nahka ruskettui ja kunto koheni. Liiallista ruskettumista piti varoa, sillä puissa ei ole lehtiä enkä saanut aurinkotuolilleni kunnon varjoa terijoensalavan alla.  

Töitä tein. Vanhat rakennukset piti taas siivota perusteellisesti talven jäljiltä. Hiirien sotkut, hämähäkkien kudelmat, hirsiseinien rakojen sammaltäytteet, puruvintin varistukset ja muut sotkut veivät kolme päivää koko lailla aamusta iltaan. Kyllä nyt taas kelpaa vieraiden tulla.  

Rakensin viisi linnunpönttöä. Laudanpätkät olin kerännyt valmiiksi jo syksyllä. Ne olivat peräisin vanhasta puretusta ladosta. Harmaata, niin kuin asiaan kuuluu. Pönttöjen rakennuspiirustuksissa en kuitenkaan noudattanut sitä mallia,  jonka julkaisin tällä palstalla   joskus kauan sitten. Tyydyin yksinkertaisempaan malliin, näin laman vallitessa joutuvat linnutkin tyytymään pelkistettyyn muotokieleen.  

Maalla aina sattuu ja tapahtuu. Torstaiaamuna iski harmistus: herätessä huomasin, että oikean jalan isovarvas on kipeä. Sillä ei kärsinyt astua yhtään, piti klenkata kantapäällä. Se oli kummallista, en ollut satuttanut sitä mihinkään, mitään ei ollut pudonnut varpaalle. Mietin, onko joku elukka päässyt huomaamattani puremaan.  

Päätin lähteä Helsinkiin. Kenkää en saanut jalkaan. Kaasun painaminen vielä jotenkin luonnistui, mutta jarrun painamista piti varoa. Piti jarruttaa vasemmalla jalalla niin kuin automaattivaihteisissa autoissa. Sujui matkanteko niinkin.  

Kuvassa on verstaani, jossa rakensin niitä linnunpönttöjä. Siinä höyläpenkin oikeassa reunassa näkyy niitä harmaita laudanpätkiä. Seinällä näkyy kuva siitä hienostuneemmasta linnunpönttömallista, jota en tällä kerralla viitsinyt noudattaa. Kuvan saa suurennetuksi klikkaamalla.

[jatkuu]

 

 

Lähdössä

 

Viikonloppu on ollut vilkas. Olen valmistautunut kesään.   

Tärkein yksityiskohta kesään siirtymisessä on se, että minulla on taas auto käytössä. Yarikseni oli talviunilla koko lumisen kauden. Sen talvipesä oli kaverini tyhjä liiteri kaukana Vantaalla. Vakuutus oli katkaistu ja akku irrotettu. Edes talvirenkaita ei ollut vaihdettu.  

Talviunilta herättäminen taitaa olla väkivaltainen teko niin karhuille kuin autollekin. Yaris ei kuitenkaan suuttunut mutta pisti kovasti vastaan. Se ei startannut. Ei murahtanutkaan.  

Onneksi on osaavia kavereita. Sitä sanotaan verkostoitumiseksi. Verkostoni haki vehkeen. Vehkeelle hän mainitsi nimenkin, mutta se ei jäänyt mieleeni. Se oli punainen, suunnilleen pystyyn käännetyn kaljakorin kokoinen ja siitä lähti johtoja ja letkuja. Johtoja kiinnitettiin akkuun ja startattiin. Heti lähti käyntiin. Samalla vehkeellä mitattiin myös renkaiden ilmanpaine ja puhallettiin lisää.   

Sitten ajettiin kierros, tultiin takaisin, sammutettiin moottori ja startattiin taas. Ei murahtanutkaan. Vehkeen johdot kiinnitettiin taas ja heti lähti käyntiin. Mutta tuomio oli tyly: pitää ostaa uusi akku, vanha ei lataa. Ajettiin asemalle, ostettiin akku ja tultiin takaisin kiinnittämään se.  

Nyt minulla on hyvin starttaava auto. Olo on onnellinen. Pääsen huomenna (maanantaina) lähtemään maalle. Iltauutisten Toni Hellinen lupasi kesää.  

Olen pakannut auton valmiiksi. Laukullnen lyhythihaisia paitoja, shortseja, sandaaleita. Toinen laukullinen kirjoja ja dvd-levyjä. Kolmas laukullinen lakanoita, tyynyliinoja, pyyheliinoja, Digiboxksi ja dvd-soitin. Vanha korituoli pehmusteineen, vanha matto. Enempää ei mahtunut - seuraavassa kuljetuksessa sitten.  

Längelmäveden kesäkodissa alkaa suursiivous, kuten aina ensikäynnillä talven jälkeen. Hiiret ovat mellastaneet vanhassa torpassa. Piha on täynnä haravoitavaa, sillä ympärillä on paljon lehtipuita. Kasvimaat on muokattava ja pistettävä yrttejä ja kesäkukkia kasvamaan.  

En vielä siirry lopullisesti kesänviettoon maalle. Viivyn nyt ehkä viikon, vähemmänkin jos sää huononee. Yksi työprojekti on vielä Helsingissä jäljellä. Siihen menee aikaa ainakin viikon verran.   

Kuvat ovat äskeiseltä Maltan-matkaltani. Calypson luola ulkoa ja sisältä. Homeroksen kertomus Odysseuksen retkistä pitkin Välimerta vie sankarin tähän luolaan. Ihana nymfi Calypso ottaa hänet vangiksi ja pitää luolassa vuosikaudet. Luola ei vaikuttanut kovin viihtyisältä, mutta ilmeisesti Odysseuksella oli siellä silti mukavaa.