Sanomalehtikatsaus

 

Selailen tässä viimeistä broadsheet-kokoista Helsingin Sanomia. Kun aamulla tulee uusi lehti, se on tabloid-kokoinen. Olen hieman huolestunut.  

Hesari on minulle tuttu  lapsuudesta asti. Se on jonkinlainen arkielämän itsestäänselyys. Paljon olen sitä kritisoinut, mutta silti se kuuluu jokaiseen päivääni. Viime aikoina kritiikkini on lisääntynyt. Toivottavasti muutoshuoleni on aiheeton, mutta jonkinlaisen vision huonoon suuntaan siirtymisestä se aiheuttaa. Tuleeko Hesarista kuin iltapäivälehti: viihdettä, skandaaleja, isoja otsikoita...  

Toisaalta on olemassa hyvä kokemus onnistuneesta formaattimuutoksesta. Hufvudstadsbladet teki saman joitakin vuosia sitten, eikä se heikentänyt tasoaan.  

Näitä kahta lehteä luen päivittäin, paperiversiona ja nykyisin myös e-lehtenä. Aamulehdestä olen luopunut, paitsi kesäisin. Kesäasuntoni kuuluu sen vaikutuspiiriin.  

Hesari on mennyt huonoon suuntaan koko nykyisen vastaavan päätoimittajan ajan (tunnetaan myös nimikkeellä "vastaava pääkamreeri"). Erityisesti kulttuurisivut ovat laihtuneet. Ettei vaan päätoimittaja kulkisi Aamulehden entisen päätoimittajan Matti Apusen viitoittamaa tietä ja lakkauttaisi tarpeettomana koko kulttuuritoimituksen?  

Ison lehden pitäisi olla kulttuuriasioissa hereillä, edelläkävijä, keskustelun herättäjä, provokaattorikin. Jos jollakin niin isolla medialla olisi siihen resurssit. Hesari ei ole enää tätä odotusta täyttänyt. Se pelaa rutiinilla - ja sitäkin suppeasti.  

Arvelen, uskon, luulen, että kysymys on bisneksestä. On selvää, että paperimedia on heikkenemässä sähköisen median laajentuessa, mutta ei Sanoma-konsernilla heikosti mene. Katsokaapa vaikka verotilastoja, nimenomaan pääomatuottojen sarakkeesta. Ei mene konsernin suuromistajilla huonosti. Luulisi riittävän siivu kulttuuritoimituksellekin.  

*   *   *    

Toisaalta ei pidä olla kritiikissä kohtuuton. Kun selaan viimeistä isokokoista Hesaria, löydän sieltä monta laajaa ja ansiokasta juttua. Vaikkapa seuraavat:  

 

• Wienin porteilla tavataan (Islamin väkivaltaisuutta tarkastelevan kirjan esittely - Ville Similä)
• Rajkumas, Bessarion, Ernesto ja Ali (Tommi Nieminen)
• Pohjoisen Helsinki (Reportaasi Oulusta - Anna-Sofia Berner)
• Atlaksen harteilla ( Atlas Saarikosken henkilökuva - Asta Leppä)
• Visio tekisi Suomelle terää (tulevaisuudentutkija Risto Linturin vallankumouksellisia ideoita - Pekka Mykkänen)
• Feminismin ja työelämän ravistelija (Anne-Marie Slaughterin henkilökuva - Tuomas Niskakangas)

 Kulttuuria ja taidetta on kuitenkin niukasti, kuten tavallista. Saman päivän Hbl:ssä on paremmin:  

En Nobelpristagares bitterljuva värld (laaja esittely Mo Yanin romaanista Vitlöksballaderna)

• Sensibelt om saknad och sorg (laaja esittely Colm Toibinin kahdesta romaanista)
• Dygdernas comeback (Merete Mazzarellan kirjoitus hyveitä käsittelevästä kirjasta)  

Ei tällaisia Hesarissa ole ollut aikoihin. Hbl on tässä jo kauan ollut parempi.  

Hesarin kuukausiliite on kyllä jatkuvasti varsin tasokas. Viikkoliite on sen sijaan kovin puberteettinen, paria kolumnistia lukuun ottamatta. Ehkä sillä kosiskellaan nuorisoa lukemaan. Tiedä sitten, onnistuuko. Onneksi Hesari näyttää jo lopettaneen(?) yhden kummallisen pinttymänsä. Vuosikausia kyseltiin viihdehaastatteluissa: Maksalaatikko, rusinoilla vai ilman? Kuinka karvainen on takapuolesi?  

Viimeisen broadsheet-Hesarin pistän talteen ja vien kesäkotini aitan ylisille "arkistoon". Sinne olen kerännyt ison nipun lehtiä, joissa on jokin erityisen suuri uutinen: tsunami, Estonia, koulumurhat, Dianan / Kekkosen / Palmen / Juicen kuolema, olympialaisten kultamitalit yms. Ehkä tällaisilla on sadan vuoden kuluttua antikvaarista arvoa.  

Aamulla sitten näkee, millainen lehti luukusta tipahtaa.  

============  

P.S. Bloggerini on lopettanut vastaanottamasta kuvia. Sain eilisissä kommenteissa Kariav:ltä vihjeen ongelman korjaamiseksi, kiitän siitä. Noudatin sitä mutta ei auttanut. 

Ongelman kuvaus: kun avaan bloggerin Uusi blogiteksti -sivun, siinä on yläreunassa työkalurivi ja siinä nappula "lisää kuva". Kun painan sitä, ei enää tule esiin nappulaa "selaa".  Aikaisemmin tuli. Sillä pääsin selaamaan tietokoneeni kovalevyä, ulkoista kovalevyä, muistitikkua - missä milloinkin kuvani sijaitsivat. Enää en pääse, kun puuttuu nappula. 

Jos joku viisas osaa neuvoa, olisin kiitollinen, sillä mieluusti kuvittaisin edelleen kirjoituksiani.

 

 

Joulureuhan lopetus

 

Tervehdys, hyvät lukijat. Olen palannut joulukiertueeltani. Rymysin ympäri maita ja mantuja joulunpyhien ajan. Nyt on aika rauhoittua. Julistan siis Suomen Töölöntorilta joulureuhan lopetuksen. 

Hauskaa oli, enimmäkseen. Ei kuitenkaan lentokoneessa menomatkalla Brysseliin. Se tärisi ja nytkähteli niin että pelkäsin sen hajoavan pirstaleiksi. Ties mitä turbulensseja ja ilmakuoppia osui reitille. Onneksi lentotäti möi juomia, se helpotti oloa - pikkuisen, ei paljon.  

Turbulenssit ja ilmakuopat ovat nyt ilkeämielisesti seuranneet minua Töölöntorin reunalle asti. Kotitaloni hissi (kuva) on nimittäin ruvennut tärisemään ja nytkähtelemään. Huomautin häiriöstä huoltoyhtiölle, mutta eivät he ainakaan vielä ole poistaneet ilmakuoppia.   

Hississä ei valitettavasti ole hissitätiä myymässä helpottavia juomia, joten joudun käyttämään muita konsteja säilyttääkseni mielenrauhani. En mene hissiin vaan kävelen portaita pitkin. Viidenteen kerrokseen on paljon portaita,  mutta mieluummin sen teen kuin ajan turbulenssi-hississä. Ylöspäin kävely menettelee, mutta alaspäin on vaikeampaa, sillä polvi kiukuttelee vastaan. Ateneumin pitkissä portaissa se vaiva alkoi, nyt se häiritsee jo kotiportaissakin. Mutta onneksi vain alaspäin.  

On muitakin terveydellisiä harmeja Belgian-tuomisina. Tai ehkä pikemminkin esteettisiä harmeja. Brysselissä en nimittäin koskaan onnistu välttämään paikallista suklaata, vaikka hyvin tiedän mitä siitä seuraa: finnejä naamaan.   

Nyt niitä taas on, onneksi parta peittää suurimman osan. Vanhastaan tiedän, että kestää melkein kuukauden ennen kuin viimeinenkin muisto herkullisesta belgialaisesta suklaasta on poistunut. Onneksi herkullisesta belgialaisesta oluesta ei jää näkyviä muistoja kotiin tuotavaksi.  

Kotiin päin en matkustanut lentokoneella vaan junalla Tukholmaan asti. Siitä pidän. Pysähdyin Kööpenhaminassa yöksi, mutta en yöpynyt aseman penkillä niin kuin nuorena interreilaajana 70-luvulla. Harmi sekin, siinä aseman yötunnelmassa oli oma romantiikkansa.   

Tukholmassa viivähdin pari päivää tuttavissa, sitten tulin kotikunnaille, jossa junamatkustelu jatkui vielä.

Nyt olen kotiutunut enkä ihan heti suostu lähtemään Helsingistä minnekään. On rauha maassa.

=========

P.S. Jotain merkillistä on Bloggerissa tapahtunut poissa ollessani. Se ei enää antanut minun siirtää kuvaa tietokoneeltani tähän tekstiin. Mikä uudistus tämä on? Protestoin!

 

 

Matkamies maan

 

Olen muutaman viikon pitänyt tiukkaa kasvisruokakuuria. Sen toteuttamiseksi olen kiertänyt kaupungin etnisiä ravintoloita, sillä niissä lounastarjoilu antaa maukkaan mahdollisuuden löytää uusia ruokalajeja. Monta herkkuhetkeä onkin löytynyt.   

En tarkoita mitään hienoja ravintoloita - aivan tavalliset kuppilat kelpaavat. Kiinalaiset, nepalilaiset, thaimaalaiset, intialaiset ja monet muut keittiöt tekevät herkullisen eksoottisia ruokia. Vanha suosikkini jo 80-luvulta on ravintola Ani syrjäisessä paikassa Telakkakadulla. Muita ovat Mount Everest, Annapurna, Satkar ja Namaskar. On makuja, on osaamista! Uusin suosikkilöytö on kurdiravintola Mesopotamia, joka sijaitsee aivan keskustassa Fennia-korttelin ylimmässä kerroksessa.   

Huomenna kuitenkin palaan tavalliseen ruokavalioon. Joulusta ei selviä ilman. Makuelämykset ovat kuitenkin johtaneet ajatukset muille maille vierahille, kauas pois.  

Hilpeä sihteerini neiti B. on aina valpas ja ajan tasalla. Hän on huomannut, että nyt on ensimmäinen talvi, jolloin olen suurelta osin vapaa virkatyöstäni. Hänen mielestään minun pitäisi nyt toteuttaa sellaisia asioita, joita ennen en voinut. Tällä hän tarkoittaa matkustamista kauas pois.  

Neiti B. ehdottaa, että matkustaisin Rio de Janeiroon, ja nimenomaan karnevaaliaikana. Hän on jopa luvannut opettaa minut tanssimaan sambaa, sillä hän arvaa, etten sitä osaa.  

No, tätä täytyy harkita tarkasti.  Karnevaalit pidetään helmikuussa. Ei kai sambaa niin älliä opi. En ole luvannut lähteä. Sen sijaan keväämmällä on tulossa työmatka paikkaan, jossa en ole ennen käynyt, vaikka Euroopassa olen aika laajalti matkustanut.  

Kohteena on Malta. Siellä järjestetään Vuoronvarausvirastojen konferenssi. Kiinnostava paikka, jossa historiaa on vaikka kuinka paljon. Täydentyypä vielä kokemukseni vielä uudella eurooppalaisella maalla. Sitten ei enää puutukaan kuin Andorra, San Marino ja Liechtenstein, muutama entisen Jugoslavian osavaltio sekä Bulgaria, Ukraina ja Valkovenäjä.   

*   *   *    

Olen viime päivinä tarjonnut lukijoille hyödyllisiä ohjeita joulunviettoon. Itse en niitä noudata, sillä lähden reissuun. Joulu menee Brysselissä, paluumatkalla poikkean Tukholmassa. Kotiin palattuani käyn ensin Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Belgiaan matkustan taas inhoamallani lentokoneella, kun en muuta voi. Muut matkanteot olen aikeissa toteuttaa paljon miellyttävämmin: junalla. Vaikka kuinka halvalla pääsisi lentämään (ks. Aeron mainos), mieluummin matkustan maan kamaralla.  

Blogi jää nyt toistaiseksi telakalle. Kiitän lukijoita kiinnostuksesta ja toivotan hyvää joulua ja uutta vuotta.