Mistä löytäisin sen kirjan

On se aika vuodesta, jolloin havahtuu ajatukseen, että muutto maalle on lähellä. Siihen pitää ruveta valmistautumaan. Muuttotavaroissa pitää olla sellaista lukemista, että pärjää kesän yli.  

Längelmäveden kesäkodissani ylivoimaisesti paras tuntemani lukemispaikka. Se on aurinkotuoli, jonka sijoitan suuren terijoensalavan alle kukkaniityn laitaan. Kukkaniityn takana on kumpareinen kaurapelto. Toisella puolella on näkymä järvelle. Tuolin sijainti kiertää auringon mukaan. Pitää pysyä varjossa. 

Sellaisella paikalla lukeminen vaatii kirjalta luonnetta. Kirjan pitää olla harmoniassa maiseman kanssa. Mikä tahansa ei siihen sovi.  

Tässä tarkoituksessa olen viime päivinä ryhtynyt etsimään sopivia kirjoja. Uutuuskirjat ovat huonosti tuntemani alue, minä kun olen enemmän klassikkoteoksiin suuntautunut. Onneksi on ansiokkaita blogeja, joista saan tietoa uutuuksista. Mielestäni laadukkain niistä on tässä tekstin vasemmalla puolella näkyvässä listassa oleva "Kirjainten virrassa".  

Poikkesin uudistettuun Suomalaiseen kirjakauppaan Kolmen sepän aukiolla. Siitä on nyt tullut varsin tummasävyinen ja aiempaa väljempi, omalla sortillaan tyylikäskin, mutta armottoman keskittynyt vain myyntihitteihin. En välitä karppauskirjoista enkä henkisen hyvinvoinnin oppaista. Pitää olla proosaa ja lyriikkaa - tai sitten historiaa ja elämäkertoja.

Aikanaan piruiltiin, että Suomalainen on paperitavarakauppa, jossa myydään myös kirjoja. Akateemisesta sanottiin, että se on kirjakauppa, jossa myydään myös paperitavaraa. Väite oli - ja taitaa olla vieläkin - oikeansuuntainen, aivan samoin kuin sen toinen versio, jonka mukaan Turun Sanomat on Suomen ainoa urheilulehti, joka julkaisee myös kuolinilmoituksia. Mikään näistä ei kuulu suosikkeihini. Akateeminen tosin on laatukauppa silloin, kun tarvitsen jotain erikoisalan kirjallisuutta. Ja on siellä viehättävä kuppila, täytyy myöntää.  

Divarit ovat minun suosikkipaikkojani. Ervastin paikkaa Kalliossa ei enää ole, siellä oli mukava pistäytyä. Lauantaisin kävin usein ja aina löytyi oivallista juttuseuraa. Sama päti Holapan divariin Fredalla, niin kauan kuin kirjailijamaestro itse oli tiskin takana. Paikka on vieläkin olemassa (kuva 1) mutta ei enää entisensä kulttuurikeskus. Hiltunen jatkaa vielä ja on säilyttänyt tasonsa, samoin Yrjönkadun antikvariaatti. Kotinurkillani Pohjoisella Hesperiankadulla on aivan loistava Arkadia. Siellä on kaiken aikaa myös moni-ilmeisiä kulttuuritilaisuuksia.  

Hagelstam (kuva 2) taitaa olla nykyisistä laadukkain ja monipuolisin. Pidän myös Laterna Magicasta Vironkadulla. Siellä on usein myös kiinnostavia näyttelyitä. Siellä on kyllä vähän turhan kaaosmainen olo kaikkien kirjaröykkiöiden keskellä. Omistaja on talvet ties missä etelässä ja sijaisilla on vaikeuksia.  

Näissä paikoissa nyt kiertelen ja teen löytöjä. Kaupungissa tällainen käy. Tampereellakin poikkean kerran tai pari kesässä divarikierroksella. Nyt siellä on avattu uusi, hyvin kiinnostava kirjakauppa, jolla on velvoittava nimi "Tulenkantajat". Siellä täytyy ehdottomasti käydä.

Mistä tulet, minne menet?

Entinen työkaveri kuoli muutama vuosi sitten. Yksinäiseksi jäänyt mies, hyvin säntillinen, suorastaan pedantti, elämässään jotenkin iloton. Ei mikään erityisen läheinen kaveri mutta sen verran tuttu kuitenkin, että kävin sairaalassa katsomassa.  

Syöpä oli levinnyt ja hoidot lopetettu. Pahinta oli ahdistus, eivät niinkään kivut. Uskonasiat olivat päällimmäisinä. Pappi oli käynyt hellittämässä hätää, mutta ei tuntunut erityisen hyvin tepsineen. Hengenhädässä oli rukoiltu ja ehtoollista annettu.  

Kohtaaminen oli vaikea ja kiusallinen. En kykene osallistumaan lohdullisin sanoin tuonpuoleisiin aatoksiin. Se aihe on pysynyt minulle vieraana. Jotenkin piti yrittää kierrellä ja kaarrella puheissa, ettei ainakaan pahentaisi ahdistusta tai loukkaisi. Tilanne eteni pikemminkin siihen suuntaan, että potilas valisti minua. Että jonain päivänä sinäkin...  

Niin, kuka tietää, miten itse kukin reagoi, kun / jos kohdalle osuu. En mene vannomaan.  

*   *   *    

Nyt näyttää toinen entinen työkaveri olevan menossa kohti tuntematonta. Ei tämäkään mikään paras kaveri minulle ole, mutta hyvä tuttu kuitenkin. Kävin sairaalassa tervehtimässä. Toivottavasti ennakoin tulevaisen väärin, mutta ei kuulemma hyvältä näytä.  

Jos huonosti käy, voi suoraan sanoa, että viina vei. Mies pääsi joitakin vuosia sitten eläkkeelle ja alkoi ryypätä oikein tosissaan, aamiaisesta alkaen. Hän nautti asemastaan juhlien seremoniamestarina, kapakkaseurueiden äänekkäimpänä, pelikasinoiden ja bordellien suosikkivieraana. Rahasta hänellä ei ole koskaan tehnyt tiukkaa.  

Erityisempää ahdistusta ei ollut havaittavissa huonosta diagnoosista huolimatta. Lohdutusta tarvittaisiin silti. Hän kysyi, voisinko tuoda hänelle viinapullon. Hän haluaisi ottaa iltaisin yömyssyt, ihan pienet vain. Yksityissairaalassa kun ei olla turhan kireitä. Mainitsi erään henkilön, joka oli tämän palveluksen hänelle tehnytkin. Siinä sängyn viereisessä yöpöydän laatikossa olisi aivan sopivan kokoinen säilytystila piilopullolle, muutamallekin.  

Tämäkin tuntui kiusalliselta. En aio pulloa viedä, mutta sitä en sanonut. Yritin taas kierrellä ja kaarrella puheissa, etten loukkaisi. Hän ei onneksi alkanut visioida minulle tulevaisuuden kauhukuvaa, että jonain päivänä sinäkin...  

*   *   *    

(Kuvassa on kaksi salamyhkäistä ovea, välissä portaat. Mistä mihin näistä ovista kuljetaan, siitä ei ole tietoa. Tuntemattomasta tuntemattomaan? Mysteerin sijaintipaikka on Lasipalatsi Helsingissä, Bio Rexin seinustalla. Ovia on usein käytetty melko esoteeristen pohdintojen virikkeenä.)

Uusavuton

Olen pikapuoliin lähdössä Tukholmaan. Sinne olen vuosien varrella matkustanut vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina työasioissa. Töiden ohessa olen sitten kyllä tapaillut paikallisia tuttaviani ja viipynyt usein muutaman päivän ylimääräistäkin.  

Nyt olen lähdössä aivan yksityishenkilönä, vailla minkäänlaista työhön liittyvää toimeksiantoa. Puolieläkeläinen kun olen, olen joutilas matkustamaan. Olen menossa juhlimaan vanhan ystäväni jälkikasvun häitä.  

Pulma tuli siinä, että nyt minun pitää itse hoitaa matkajärjestelyt. Tähän asti niistä on huolehtinut sihteerini. On ollut valmiit matkaliput, hyttivaraukset, ateriavaraukset, hotellit. Ei ole tarvinnut kuin tulla oikeaan aikaan oikeaan paikkaan - niistäkin on ollut valmis muistilappu kirjoitettuna taskuun pistettäväksi, ettei pääse unohtumaan. Sataman / lentokentän lähtöportilla on sitten annettu tarvittavat dokumentit suoraan kouraan. Enimmäkseen sihteeri ja muuta henkilökuntaa on myös tullut matkalle mukaan.  

Nyt pitää pärjätä itse. Laivalipun tilaaminen oli hankalampaa kuin osasin aavistaa - ensikertalainen kun olen. Oli tutkittava epäselviä aikatauluja ja hyttihinnastoja. Sellaiseksi sitä tulee kun aina passataan.  

Onnistuin sentään, kun aikani touhusin. Tuli itseluottamusta: kyllä minä elämässä pärjään ilman sihteeriäkin.