Kuvassa on kirjoja, joiden avulla yritän poseerata trendikkäästi. Ne ovat sarjakuvakirjoja, joten lukeminen on nopeaa: sanoja vähän, kuvia paljon.
”Tärkeintä on näyttää
lukeneelta, sivistyksestä viis”, kertoo HS- kolumnissaan Adile Sevimli, jota pidän yhtenä nuoren toimittajapolven
lahjakkaimmista. Hänen osaavan piikikästä tekstiään on ollut ilo lukea. – Lukemien on nyt hot.
Kuvan sarjakuvat ovat myös piikikkäitä, paikoin jopa ilkeitä, varsinkin molempien naispuolisten tekijöiden kirjat.
Nyt kun olen oppinut poseeraamaan kirjojen avulla, aion jatkaa samalla linjalla. Tarvitsen kirjojen lisäksi muutakin rekvisiittaa. Seksikkyys tepsii aina. Suomen kuvalehti kertoo, että lukeminen on nyt seksikästä, ja kirjallisuuslehti Nuori Voima on lanseerannut mesenaattituottenaan stringit. Sellaiset hankin pikaisesti. Ehkä pistän joskus kuvan tänne.
Sarjakuvia luen nyt enemmänkin. Kaivoin jo esiin hieman vanhemman sukupolven Mämmilän, joka oli aikansa loistavin yhteiskunta.analyysi. Menen torin laidalla sijaitsevaan trendiravintolaan, kaivan Mämmilän laukustani ja olen hot.
7 kommenttia:
Voi kun tekee kipeää nähdä nuo Mämmilät kuvassasi. Joku lainasi meidän Mämmilät eikä koskaan palauttannut.
Kai sitä pitäisi olla mielisään, että lukemisen näytteleminen on seksikästä.
Jään odottamaan stringikuvaa.
Äitini lempi-lehti-ilmoitus alkoi: "Hier. tulee hot. myös kot. As. pih. per.". Minä siis ihmettelin että olet mennyt hotelliin.
viimeksi taisin lukea julkisella paikalla riitta kylänpään kirjaa pentti linkolasta. kai siinä lukemisessa oli jonkin verran performanssia, tummanpuhuvan kannen kanssa oli kiva poseerata.
noin muuten olen herkkä tuomitsemaan kirjan pelkän kannen perusteella. jos kirja on hyvä, mutta kansipaperi hiertää esteettistä silmää, otan irtopaperin aina pois. parasta on jos sen alta paljastuu synkänvärinen sisus, mustat, harmaat ja ruskeat kannet rauhoittavat.
lukemisella fiilistely on mukavaa osaksi sen takia, että kirjan käyttöjärjestelmä on niin hieno. tammen edesmennyt toimitusjohtaja olli arrakoskella antoi sille täydellisen määritelmän: "se ei rypisty, ei tilttaa, se kulkee mukana, sietää aurinkoa ja kolhujakin, ja sen kanssa saa olla yksin".
po. arrakoski.
Minulta oli muutama vuosi sitten kadonnut kaksi Mämmilää. Nettiantikvariaatista löytyi hyväkuntoiset korvaajat, eivätkä tainneet olla kalliitakaan. - Mämmilä-sarja on kyllä sen luokan kansallisaarre, että ne voi sijoittaa Pohjantähti-trilogian ja Putkinotkon kanssa samalle hyllylle.
Tuohan on taitavaa. Tiivis ilmaisu olisi jokaiselle kirjoittajalle suositeltava mutta kovin vaikea taito. Tsehov erityisesti painotti sitä, ja jokainen kirjoitusopas pitää pleonasmia pahana. Tuon ilmoituksen laatinut Hier. on huippu.
Juuri näin, performanssi jää laimeaksi jonkun Tervon tai Kyrön kirjaa vilauttamalla. Performanssissa pitää olla vähän rähinää, kuten Linkolassa.
Kirjan ulkoasussa olen erityisen mieltynyt Tammen Keltaiseen kirjastoon. Hyllyssä kaikki ovat saman näköisiä mutta kauas näkyviä. Kansipapereista (jos tallella) en muista yhtään epäonnistunutta. Jotenkin tietää aina käteen ottaessaan, että laatutavaraa.
Lähetä kommentti