Kävin Jyväskylässä. Oli iäkkään sukulaisen hautajaiset, joten piti ottaa pyhäpuku mukaan.
En minä Jyväskylässä ole viime vuosina juuri muusta syystä käynytkään kuin hautajaisissa. Luokkakokouksiakaan ei ole pidetty. Mitäpä minä siellä muuten.
Tapasin tietysti taas muutaman vanhan kaverin. Kaikki toistui niin kuin aina ennenkin, niin hautajaisissa kuin kavereiden kanssa. Sama kappeli, sama krouvi. Samat jututkin molemmissa, sama puheiden sävy.
Yksi poikkeama tavallisesta sentään.
Tapasin K:n. Edellisestä kerrasta taisi olla melkein puoli vuosisataa.
Kun nyt tavatessa kysyin, miten hänellä menee, vastaus tuli metkan ilmeikkäästi:
- Siinähän se mukavasti menee, tupakkaa poltellessa ja finnejä puristellessa.
Vieläkin K siis muisti sen yhden jutun:
Lukioikäisenä K kerran löysi niskastani mustapäisen finnin. Hän halusi puristaa sen pois. Minua nolotti – se tuntui vähän liian intiimiltä. K vakuutti osaavansa.
Kyllä, hyvin se onnistui. Hän oli
harjoitellut paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti