Laiskuus voittaa, mukavuudenhalu määrää. Olenko menettämässä pelin?
Kesän festarikausi on kiihkeimmillään, mutta minä en ole menossa mihinkään. Pride-kulkueessa sentään kävin. Olen kuitenkin saanut käsityksen, että ikäisiäni ihmisiä käy edelleen perinnefestareilla, kuten Ruisrockissa. Minä olin siellä historian ensimmäisissä ja toisissa juhlissa 1970 ja 1971ja Roskildessä 1973. Silloin niissä oli aitoa Woodstock-henkeä, jota kaupallisuus ei vielä ollut päässyt pilaamaan.
Nyt osallistumisen estää epämukavuus. Majoittuminen teltassa on vastenmielinen ajatus. Esiintyjät ovat tuntemattomia. Yritän miettiä, millaisia ikäisiäni ihmisiä vielä menee juhlimaan. Vanhoja mukavia hippejä varmaan? Rock, rauha, rakkaus!
En ole myöskään aikeissa matkustaa ulkomaille. On jo aika monta vuotta siitä, kun olen viimeksi matkustanut lentokoneella. Voi olla, etten koskaan enää matkustakaan, Ajatus tuntuu hyvältä. Ruotsiin, Norjaan ja Viroon varmaankin edelleen matkustelen, mutta laivalla ja junalla.
Mutta varttuneessa iässä olevaa väkeä on taas pandemian loputtua liikkeellä pitkin maailmaa etsimässä kulttuurielämyksiä ja uusia seikkailuja. Mikähän minusta on kipinän sammuttanut? Varmaankin se, että olen nuorempana likimain joka paikassa käynyt.
4 kommenttia:
Olen kuullut, että nuorillekaan festareissakävijöille ei enää kelpaa teltat. He yöpyvät korkeatasoisissa hotelleissa.
Niin se maailma muuttuu.
Nuorempana olisin ehkä ollut kiinnostunut näkemään erilaisia paikkoja ja nähtävyyksiä, nykyään minua kiinnostaa vain ihmiset ja heidän toimintansa omissa yhteisöissään. Kaikki nähtävyydet näkee hyvin tv-dokumenteissa.
Marjatta
Voi olla joillakin hotelliyöpymisiä, mutta tuskin esim. Turussa niin paljon hotelleja riittää. Eivätköhän ne pääosin ole varattuja artisteille ja arvovieraille. Ja yöllä festarialueella oli ainakin minun aikoinani meininki parhaimmillaan. Silloin sattui ja tapahtui, vaikka musiikki ei soinutkaan.
Tuo ihmisten toiminnan tarkkaileminen yhteisössään on kyllä tärkeä näkökulma. Ei vierasta minullekaan. Sain siihen aivan erityisen otteen 90-luvun lopulla Roomassa, kun istuskelin ensin pitkän päivän Pietarinkirkon aukiolla ja sen jälkeen milloin missäkin piazzoilla ja kujilla. Siinä tarkkailuinnossa jäi muutama kirkko kiertämättä. Ihmisten tarkkailu onnisstuu kyllä vaikkapa kotoisalla Töölöntorilla, mutta kyllä kaukomailla siihen tulee toisenlainen oivallus mukaan.
dessu, marjatta
en ole koskaan ollut mikään aktiivinen kesäosallistuja. siis sellainen jonka viettää kesän mahdollisimman perinpohjaisesti. tässä iässä kesäsuunnitelmien kärkisijaa pitää se, että ikkunaa voi pitää auki yötä päivää.
olen rutiinien ystävä. samat matkaunelmatkin toistuvat vuodesta toiseen. nuorempana kartta oli tulvillaan paikkoja, joihin piti päästä, mutta tässä iässä riittää englanti. rakkaimmat paikat ovat pohjoisimmassa skotlannissa ja sisämaan rauhallisissa, ajattomissa ja lempeissä kylissä.
ps. katsoin youtubesta bbc:n tuottaman dokumentin benediktiiniläismunkeista ja heidän luostareistaan. sarjassa on kolme osaa. yhdessä ollaan downsiden, toisessa belmontin, kolmannessa pluscardenin luostarissa. kolmannen osan jälkeen rupesin suunnittelemaan reittivalintoja. ensin somersetiin, sitten herefordshireen ja lopuksi morayhin....
meri
Kerrot asian, josta minulta puuttuu kokemus. Ymmärrän hyvin. että se on puute, suuri puute. En ole koskaan suunnannut matkojani pikkukaupunkeihin tai syrjäkyliin. Aina olen mennyt suuriin kaupunkeihin ja kuuluisiin nähtävyyksiin (vähäisenä poikkeuksena eräät pikkupaikkakunnat Etelä-Ruotsissa ja Gotlannissa).
Tässä voisi olla ideaa etsiä uudenlaisia elämyksiä vielä tässä iässä. Mietin, että olisikohan syrjäseutujen välttelyyn vaikuttanut se, että olen koko aikuisikäni viettänyt kaikki kesät suomalaisissa syrjäkylissä, Pirkanmaalla ja Kymenlaaksossa, Tai sitten olen mennyt vaan virran mukana suuriin kaupunkeihin. Toisaalta en ole koskaan mennyt virran mukana mihinkään rantalomakohteisiin.
Tällaiset Skotlannin kylät ja muut vastaavat ovat minulle aivan vierasta maailmaa. Mutta ymmärrän täysin sellaisessa elämisen viehätyksen. Vielä ehtisi, nyt kun olen luopunut oman kesäpaikan omistamisesta.
Lähetä kommentti