On tämäkin omituista. Kohta siirrytään kesäaikaan, ja minä onneton en ole koko talvena poistunut Helsingistä. Tällaista se on, kun on koko nuoruutensa ja virkavuotensa reissannut. Kun sitten eläkkeellä vapautuu velvollisuuksista, ei huvita lähteä mihinkään.
Tukholmaan on ollut tarkoitus lähteä. Edellisestä käynnistä taitaa olla jo viitisen vuotta. Nuoruuteni kotikaupunki vetää vieläkin puoleensa tällaista nostalgikkoa. Kutsuja on kyllä tullut. Tuttavia on siellä tallella. Laivalla matkustaminen on kyllä vähän epämukavaa, enkä lentokoneeseen halua enää koskaan astaua.
Toinen vakaa aikomus on ollut lähteä Tampereelle. Sinne sentään pääsee monella eri kulkuneuvolla, kun Toyota Yarikseni viettää tavalliseen tapaansa talviunta vakuutuksesta ja akusta irtautuneena.
Tampereellakaan en ole vuosikausiin käynyt – en sen koommin kun luovuin Längelmäveden kesäkodistani. Junalla olen muutaman kerran läpi ajanut matkalla Vaasaan. Lehdistä olen saanut käsityksen, että Tampereella on ollut jonkinlaisia rakennusprojekteja, kuten raitiovaunuja ja aseman seudun rakennuksia. Toivottavasti eivät ole pilanneet vanhaa romanttista tunnelmaa!
Tampereelle olisi oikein ollut oikeaa asiaakin - teatterikäyntejä. Tampereen Teatterissa olisi Anastasia-musikaali ja Työväen teatterissa Jeanne d’Arcin housut. Molemmissa on tuttuja tekijöitä. Facebookissa ovat minulle henkilökohtaisia kutsuja esittäneet. Pääsylippuja järjestyisi kyllä.
Eipä vaan ole tullut lähdetyksi. Aina on ollut muka kiireellisempiä puuhia, kuten lehden lukemista ja kaupassa käyntejä. Mitenkähän tämän uskottavasti selitän innokkaille nuorille teatterin tekijöille, kun seuraavan kerran tavataan.
Kovin kaukana ei enää ole aika, jolloin lupaan poistua Helsingistä. Siinä meneekin sitten vähintään kolme kuukautta yhteen putkeen, niin kuin aina jo kymmeniä vuosia. Längelmäveden kesäkoti on enää muisto vain, ja nyt Kymenlaakson kesäkotikin jää pois. Tulevan kesän suunta on Päijät-Häme, sinne Savon puolelle Päijännetä.
2 kommenttia:
Miltä vuodelta sinun Yariksesi on? Minun on 19-vuotias, ja jokapäiväisessä ajossa. Siihen on oikeasti kiintynyt, se on kuin viimeinen napanuora muun maailman välissä. Mutta Tampereelle tai muualle ulkomaille en kyllä enää lähde. Vuosi sitten toki käväisin Toijalan asemalla... Mutta Tampere ja Helsinki ovat muuttuneet liian paljon, ne eivät ole enää kivoja.
Yariksen vuosimalli on 2003. Pyöreitä vuosikymmeniä siis täyttää. Kilometrejä on kuitenkin aika vähän (164000 km), kun se on aina ollut vain kesäkäytössä. Hyvässä voinnissa se on pysynyt, joten uskallan kyllä uskoa moneen lisävuoteen. Ainoa häiritsevä ominaisuus on pieni tavaratila. Maalle muutto on sen verran iso projekti, että tarvitaan apukuljetus.
Hyvä ja tyylikäs auto, mutta yhä kaipaan ensimmäistä autoani (1968 - 78) joka oli vielä tyylikkäämpi: rätticitikka. Se vei sydämeni pysyvästi. Välissä ennen Yarista oli Rellu 5 ja Citroen Visa.
Lähetä kommentti