torstai 31. joulukuuta 2020

Pirua seinille?

Pitkän vuoden päättyessä peiliin katsoessa miettii, että ei kai se minun kuvani sieltä kurki. En säteile.  Hymykuopat ovat pysyneet piilossa ja huolirypyt lisääntyneet. 

Olisihan tässä paljon positiivistakin näkyvissä. Rokotukset ovat alkaneet. Hömppäleiri nimeltä Valkoinen talo Amerikassa taitaa sittenkin olla hajaantumassa. Kesäkin on tulossa. Riehaannuin tässä jo kuvittelemaan, että vappu olisi jo vapaa rajoituksista. Entä pikkuvappu - tuo entisen sihteerini neiti B:n riehakas perinnejuhla huhtikuun alussa? Liian optimistista?

On ollut hieman pitkästyttävää, kun päivän paras virike on ollut katsella ulos ikkunasta. Ketään ei ole käynyt. Minä en ole käynyt missään. Vuodenvaihdettakin vietän ihan kotioloissa. Varmaankin ensimmäinen kerta ikinä.

Entä sitten kun tämä piina on ohi? Kumpi on vahvempi, muistamisen halu vai unohtamisen halu? Palaako kaikki entinen hulluus ikään kuin mitään ei olisi ollutkaan?

Olen tietävinäni vastauksen mutta en ole varma.

Toivotan blogin lukijoille entistä parempaa uutta vuotta.

 

2 kommenttia:

Lauri kirjoitti...

Uskoisin korona vuoden jäävän muistiin ja sen muuttumisen kyvyn kuinka taidokkaasti olet kyennyt sopeutumaan hengissä pysymiseen.
Kiitos dessu kaikista vuoden postauksista🤗 Ihailtavaa pohdintaa ja jutustelua Töölöön hengessä.
Rauhallista Uutta Vuotta 2021🇫🇮

ketjukolaaja kirjoitti...

Juu, lähtihän se k. Töölööstäkin...

Hyvää Uutta Vuotta!