Marketissa
musta mies puhui englantia leipätiskin myyjälle. Puheessa oli kuitenkin yksi
sana selvää suomea: laskiaispulla.
Myyjä
viittoili suuntaa, johon pitäisi mennä. Myöhemmin kassajonossa näin, että
kaivattu tuote oli löytynyt. Miehellä oli kärryssään toistakymmentä kappaletta
tätä vuodenaikaherkkua.
Hyvin
oli siis sopeutuminen paikalliseen kulttuuriin onnistunut. Perinnetuotteen suomenkielinen
nimikin oli hallinnassa, lähes ilman vieraita aksentteja.
Minulla
sen sijaan on vaikeuksia mainitun tuotteen kanssa. En ostanut yhtään
kappaletta. Sen syöminen on hankalaa, kun kermavaahtoa tursuaa ja tarttuu
partaan. Ja kolesterolitkin ovat tietääkseni kamalat. Niitä olen saanut
komennon välttää. Minulla oli siis kaksi pätevää syytä rikkoa kansallista
tapaa.
Laskiaispullasta
monet taitavat pitää. Sen sijaan en tiedä ketään, joka pitäisi tippaleivästä.
Niiden aika on jo lähellä. Ihmettelen, miksi niitä tehdään. Niidenkin syöminen
on epämiellyttävää. Murusia ja palasia tippuu pöydälle ja rinnuksille.
Kolesterolista en tiedä. Jätän kuitenkin perinteisesti niidenkin syömisen
muille. Ehkä mustille miehille nekin kelpaavat. Eksoottista paikalliskulttuuria?
Kotoperäisten
perinteiden sijaan minulle maittavat vieraat herkut. Yksi niitä tarjoava paikka
on elokuvateatteri Tennispalatsin aulan kakkoskerroksessa sijaitseva
vietnamilainen kuppila. Siellä poikkean hiukopalalla, kun reitti osuu kohdalle.
Aivan erinomainen tuote on vietnamilainen kanapatonki. Sen väliin on saatu
mahtumaan niin paljon tavaraa, ettei mikään kotimainen bensa-aseman baari tai
muu pysty vastaavaan. Kanaviipaleiden lisäksi jos vaikka mitä maistuvia
vihanneksia ja marjoja sekä sopivasti tulinen kastike. Kyllä tämäkin ruoka on
mahdoton syödä ilman sämpylän välistä rinnuksille ja pöydälle varisevaa
tavaraa.
Jännittävän
hyvin kaukaisista maista Suomeen muuttaneet ovat oppineet kieltä. Minun melko
laajassa tutuksi tulleiden vierasmaalaisten joukossa jotakuinkin kaikki ovat
tosissaan kielen oppimisen kanssa, ja tuloksia tulee. Sen sijaan suomalaisten
kyky käyttää vierasta kieltä ei aina ole kovin vakuuttava.
P.S.
Uusi blogini sai julki tullessaan hurjan määrän lukijoita. Tosin vain yhdeksi
päiväksi. Siksi rohkenen muistuttaa vielä toistamiseen sen olemassa olosta,
sillä se päivittyy näinä aikoina useammin kuin tämä vanha blogi. Täältä se
löytyy.
2 kommenttia:
Dessu, onko tuo sinun kuvasi, vaiko kiertotavaraa? Tekisi mieli ottaa tuo kokoelmiin ja joskus ehkä sopivassa yhteydessä julkaistavaksikin.
Kari, ei ole oma kuva. Muistaakseni kähvelsin sen joskus Pinterestistä.
Lähetä kommentti