Hesarin
sivulta löytyi tänä aamuna tuttu kuva menneiltä ajoilta. Iso kuva,
mustavalkoinen. Henkilöstä ei voinut erehtyä. Tätä kuvaa olen katsellut
ennenkin, mutta siitä on kauan.
Brigitte
Bardot. Tukka pörrössä, huulet mutrulla, paljastava paita.
Tämä
kuva ja muutamia muitakin minulla oli joskus noin 14 - 16-vuotiaana piilossa
kirjoituspöydän laatikossa papereiden alla. En ripustanut niitä seinälle.
Ajattelin, että äiti ei ehkä pidä. Muutamassa kuvassa paita oli vielä enemmän
avoin.
Hesarin
tekstissä BB nousee esiin kirjailija Georges Simenonin ajatusten kautta. Siinä
saankin lukea jotain aivan uutta ja yllättävää. Simenon ilmoitti (v. 1968), että
hän ei missään nimessä suostu kirjoittamaan artikkelia BB:stä eikä muutenkaan
halua olla missään tekemisissä tämän kanssa.
"En pidä Birgitte Bardotista
näyttelijänä, enkä edes naisena. Jos olisimme viimeiset ihmiset maailmassa,
ihmiskunta loppuisi siihen."
Mitä
ihmettä? Minä olen aina pitänyt Simenonin kirjoista ja siksi pitänyt häntä
arvossa. Miten hän tällaista on mennyt puhumaan? Hänhän tunnetusti oli
naissankari, valloitustensa määrällä rehvastelevakin. Jos hän suhtautui näin
nurjamielisesti minun murrosikäisen maailmani ylivoimaiseen ykköseen, niin nyt
pitää ehkä arvioida ennen niin lumoava Maigret-sarja kriittisemmin.
Pimeä
tyyppi. Kirjoitti jopa etunimenkin väärin. Minun ajatukseni BB:stä olivat
silloin täsmälleen päinvastaiset. Joka kohdassa. "...ja Jumala loi
naisen" (ohj. R. Vadim 1956) oli ollut tyrmäävä kokemus. Sen myötä alkoi
ymmärtää ihan uusia ulottuvuuksia itsestään ja tulevaisuudesta.
Saattaa
tietysti olla jotain merkitystä sillä, että Simenon oli kaikesta päätellen
tavannut BB:n. Minä olin vain nähnyt kuvia. Ehkä tämä on lieventävä asianhaara.
Mutta
oli tämä Simenonin näkemys silti harmillinen yllätys. Vähän samanlainen kuin
silloin, kun on suositellut kirjaa tuttavalle varmana siitä, että kohta
keskustelemme innostuneina mahtavasta lukukokemuksesta. Ja sitten käykin niin,
että kaveri ei ole jaksanut lukea edes puoliväliin.
Tai
elokuva. Teatteri, Taidenäyttely. Viini. Ravintola. Lomakohde. Onhan näitä,
joista itse joskus innostuu ja suosittelee. Ei ehkä pitäisi. Ei myöskään
kuunnella toisten suosituksia, ettei joudu kiusaantuneena kehumaan.
Saattoi
iälläkin olla merkitystä. Kun nyt katsoin oikein ajatuksen kanssa BB:n kuvaa,
huomaan ehkä sittenkin hitusen verran tajuavani Simenonin ajatusta.
3 kommenttia:
Opettajainhuoneessa 60-luvulla me miehet jakaannuimme kahtia. Minä, bardolatrikko, olin yksin. Kaikki muut olivat marilylatrikkoja. Olin pannut lehdestä leikkaamani Brigitten kuvan ajokorttikotelon taskuun, ja kerran kun piti korttia poliisisedälle näyttää, "vahingossa" avasin kotelon kuvan kohdalta. "Ai anteeksi, vaimon kuva oli jäänyt tuohon", minä kiirehdin sanomaan. Poliisisetä arvosti tätä vaimoani kovin.
Tällä kommentaattorilla näyttää olleen laadun taju kohdallaan jo niinä kultaisina vuosina.
Marilyn jäi ikuisesti nuoreksi ja kauniiksi, Brigitte vanheni ja alkoi suojella eläimiä. Nuori ja kaunis ainiaan on tietysti parempi.
Lähetä kommentti