Päivän
HS tarjosi huomionarvoisen kolumnin. Sen kirjoittaja oli Anna-Stina Nykänen, kuten usein ennenkin.
Kolumnin
otsikko on "Älä ikinä sano nykyään". Tarkasteltavana oli
vastakohtapari ennen ja nykyisin. Oliko se tai tämä asia ennen
huonommin? Onko oikeasti nykyisin paremmin? Tämä aihe minullakin oli
tutkailtavana edellisessä kirjoituksessani (löytyy tämän kirjoituksen
alapuolelta). Siinä tuli yksityiskohdan avulla todistetuksi, että kyllä tasan
tarkkaan on niin, että ennen oli paremmin.
Monta
havainnollista yksityiskohtaa kolumnissa mainittiin. Oliko media siis oikeasti
ennen laadukas ja nykyisin viihteellistynyt ja sensaatiohakuinen? Entä
Hymy-lehden valtavat painosmäärät? Muistattehan Donnerin rannalla? Minä ainakin
muistan. Tai tunkeeko porno vasta nykyisin joka paikkaan, kun on netti? Entä
ruotsalaisten ja tanskalaisten pornolehtien tulva 60-luvulla? Ainakaan me
pienen keskisuomalaisen kaupungin 15-vuotiaat koulupojat emme mitenkään voineet
välttyä siltä. Menimmekö siis pilalle?
Ja
monta muuta kyseenalaistavaa esimerkkiä. Onko todellakin niin, että nykyisin
kaikki kamalampaa kuin ennen. Kysymys lienee ikuinen ja vastaus aina
epämääräinen. Johan sitä mietittiin antiikin aikoinakin.
Ei
ongelma Suomessakaan uusi ole. Mieleen nousi vanha kunnon Kaarle Akseli Gottlund (tai ehkä mieluummin Carl Axel?). Kelpo Kaarle oli kirjailija ja yliopiston suomen
kielen lehtori ja vähää vaille professorikin. Tunnetuksi hän tuli erityisesti
innostuksestaan savolaismurteisiin, joita hän touhusi kirjakielen pohjaksi.
Toinen mainetta lisännyt erikoisuus oli hänen rohkea kielenkäyttönsä.
Keräämissään kansanrunoissa hän ei sensuroinut "tuhmiakaan" kohtia -
ja kirjoitti itse myöhemmin lisää runoja samassa tyylilajissa.
Näytteeksi
Gottlundin runo samasta aiheesta kuin Nykäsen kolumni. Runoilijan näkemys on
kuitenkin päinvastainen. Runosta näemme, että kaikki maailman asiat olivat
kääntyneet huonolle tolalle jo vuonna 1846.
4 kommenttia:
Milloin olivat ne hyvät ajat? Jos tavaran laatua ajattelee, niin 60-luvulla huonekalutkin olivat vielä umpipuuta... Tai vuosi 1938, jolloin hyvinvointi ja moderni elämä oli entiseen verraten huipussaan? On monia kriteereitä, ja kaikkien kanssa taitaa tulla eri tulos. Viipurissa oli ihanaa, sillä sitä sotien jälkeen muistelivat ne jotka Viipurissa olivat nuoria. Mutta kyllä tietokone ja verkko silti tekee nykyajasta aivan ylivoimaisen, ainakin omien töitteni kannalta. Jos lienee ajassamme muutakin, vähemmän toivottavaa...
Olisiko niin, että hyvä aika oli / on joko loistavassa menneisyydessä tai valoisassa tulevaisuudessa mutta ei nyt.
Faktahan on, että nykyään melkein kaikki on paremmin. Köyhyys on vähentynyt maailmasta, lukutaito yleistynyt yms.
Luonto on kärsinyt.
Oikeassa olet, Heidi, näitä hyviä kehityssuuntia on. Mutta toisaalta huono kehitys näyttäisi lisääntyneen moninkertaisesti enemmän kuin hyvä kehitys.
Lähetä kommentti