Otsikko
on sitaatti Bertolt Brechtin runosta Oppimisen
ylistys. Välillä tulee hetkiä,
jolloin tuntuu, että Brecht yrittää vihjailla minulle, epäuskoiselle.
Varmemmaksi vakuudeksi runossa on vielä käskevä kohta "Opi, kuusikymmenvuotias". Minä olen, ylikin.
Luulen,
että Brecht on minun kohdallani väärässä, ainakin joissakin asioissa. Tässä
kaksi sellaista. Molempiin mahdottomilta tuntuviin oppimistekoihin minua taas
kerran yllyttää ikuinen optimisti, entinen sihteerini neiti B.
1)
Moottoripyöräily. Minun pitäisi hänen mielestään hankkia moottoripyörä ja lähteä
reissulle Eurooppaan. Oppisinko ajamaan turvallisesti? Kokemus on niukka.
Kyydissä olen kyllä istunut, myös neiti B:n kyydissä. Hänellä on iso Harrikka.
Lujaa mentiin, arviolta kahtasataa. Pelkäsin.
Neidin
mielestä minä olisin aivan sopiva prätkäjätkäksi. Sopisin habitukseltani
täydellisesti vaikka liivijengin jäseneksi. Hän ilmeisesti viittaa naaman
karvaisuuden lisäksi vartalon muotoon. Hän tunnetusti osaa imarrella
vihjailevasti.
Kuva
ei esitä minua ja neiti B:tä. Tuosta Harrikkamallista voisin kyllä innostua, se
vaikuttaa turvalliselta. Vieläköhän noita saa?
2)
Itsepuolustus. Neiti on itse mestari itämaisissa kamppailulajeissa ja yllyttää
minua osallistumaan syksyllä alkavalle kurssilleen. Olen puntaroinut asiaa ja
tullut aika skeptiseksi ajatukselle. Luultavasti siinä revähtäisi joku paikka
ja tulisi mustelmia ja kulkisin sitten ontuen monta kuukautta.
Onko
minulla syytä olettaa, että tarvitsisin itsepuolustustaitoja? Olen kyllä kerran
ns. saanut turpiini. Se tapahtui 1970-luvulla Turussa, ravintola Pinellan
nurkalla keskiyön aikoihin. Erehdyin jututtamaan nättiä tyttöä, mutta kohta
nurkan takaa ilmestyi iso ruma mies ja ilman isompia neuvotteluja nyrkki osui
nenääni.
Olen
kyllä nyt hekumoinut ajatuksella, että kurssilla oppisin nakkaamaan ryövärin
nurin jalkakoukulla ja lonkkaheitolla ja laskisin lopuksi jalan hänen päälleen
ja ulvoisin käsi pystyssä Tarzanin voittohuudon. Olisipa se miehekästä.
Toisaalta vaaran välttelyyn on olemassa hyviä keinoja. En ole puhutellut nuoria
neitoja öiseen aikaan kadulla ja olen vältellyt matkustamasta Turkuun. Vahingosta viisastuu.
Brecht erehtyi. Kuusikymmen+vuotias ei oikein enää tässä iässä innostu oppimaan näitä. Jotain muuta opittavaa pitää keksiä.
4 kommenttia:
Haloo!
Brecht puhui perusasioista ja niiden oppimisesta. Ei moottoripyöräilystä tai itämaisista itsepuolustustaidoista. Meidän yli kuusikymppisten perusasioita on juuri itsensä pitäminen hengissä, niinkuin yritätkin ohimennen todistaa. Opi se! Ja taidat jo osatakin.
Neiti B laittaa edelleen pääsi sekaisin. Ehkä taannoinen omatuntosekoilukin liittyy siihen. Ottaisit vähän välimatkaa ja tulisit vaikka Turkuun. Olen elänyt täällä yli 40 vuotta enkä ole kertaakaan saanut turpaani.
Brecht sanoo runossaan myös että "Se ei riitä, mutta opi ne". Tukeudun tähän kohtaan. Perusasiat eivät riitä, joten vaikkapa moottoripyöräily ja itsepuolustustaidot mahtuvat siihen ei riitä -kategoriaan.
Kutsu Turkuun on kiinnostava. Traumatuntemuksista tervehtyy parhaiten kuulemma menemällä uudestaan samanlaiseen tilanteeseen. Vieläkö Turussa on Pinella-ravintola?
Neiti B:n aiheuttaman sekopäisyyden myönnän. Sen parantamiseen ei tiedä keinoa, joten tyydyn olotilaani. Saattaa pahentuakin.
Ojjoj, kylläpä sait Turussa ikävän kohtelun. Ehdotan, että osallistut neiti B:n kurssille, jos se rohkaisisi vierailemaan täällä. Pinella on taas olemassa, muutaman vuoden remontoinnin (ja turkulaiseen tapaan väännön) jälkeen.
Åboriginal
Lähetä kommentti