torstai 14. toukokuuta 2015

"Se ei koskaan ole liian myöhäistä"



Otsikko on sitaatti Bertolt Brechtin runosta Oppimisen ylistys.  Välillä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, että Brecht yrittää vihjailla minulle, epäuskoiselle. Varmemmaksi vakuudeksi runossa on vielä käskevä kohta "Opi, kuusikymmenvuotias". Minä olen, ylikin.

Luulen, että Brecht on minun kohdallani väärässä, ainakin joissakin asioissa. Tässä kaksi sellaista. Molempiin mahdottomilta tuntuviin oppimistekoihin minua taas kerran yllyttää ikuinen optimisti, entinen sihteerini neiti B.

1) Moottoripyöräily. Minun pitäisi hänen mielestään hankkia moottoripyörä ja lähteä reissulle Eurooppaan. Oppisinko ajamaan turvallisesti? Kokemus on niukka. Kyydissä olen kyllä istunut, myös neiti B:n kyydissä. Hänellä on iso Harrikka. Lujaa mentiin, arviolta kahtasataa. Pelkäsin.

Neidin mielestä minä olisin aivan sopiva prätkäjätkäksi. Sopisin habitukseltani täydellisesti vaikka liivijengin jäseneksi. Hän ilmeisesti viittaa naaman karvaisuuden lisäksi vartalon muotoon. Hän tunnetusti osaa imarrella vihjailevasti.

Kuva ei esitä minua ja neiti B:tä. Tuosta Harrikkamallista voisin kyllä innostua, se vaikuttaa turvalliselta. Vieläköhän noita saa? 


2) Itsepuolustus. Neiti on itse mestari itämaisissa kamppailulajeissa ja yllyttää minua osallistumaan syksyllä alkavalle kurssilleen. Olen puntaroinut asiaa ja tullut aika skeptiseksi ajatukselle. Luultavasti siinä revähtäisi joku paikka ja tulisi mustelmia ja kulkisin sitten ontuen monta kuukautta.

Onko minulla syytä olettaa, että tarvitsisin itsepuolustustaitoja? Olen kyllä kerran ns. saanut turpiini. Se tapahtui 1970-luvulla Turussa, ravintola Pinellan nurkalla keskiyön aikoihin. Erehdyin jututtamaan nättiä tyttöä, mutta kohta nurkan takaa ilmestyi iso ruma mies ja ilman isompia neuvotteluja nyrkki osui nenääni.

Olen kyllä nyt hekumoinut ajatuksella, että kurssilla oppisin nakkaamaan ryövärin nurin jalkakoukulla ja lonkkaheitolla ja laskisin lopuksi jalan hänen päälleen ja ulvoisin käsi pystyssä Tarzanin voittohuudon. Olisipa se miehekästä. Toisaalta vaaran välttelyyn on olemassa hyviä keinoja. En ole puhutellut nuoria neitoja öiseen aikaan kadulla ja olen vältellyt matkustamasta Turkuun. Vahingosta viisastuu.

Brecht erehtyi. Kuusikymmen+vuotias ei oikein enää tässä iässä innostu oppimaan näitä. Jotain muuta opittavaa pitää keksiä.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haloo!
Brecht puhui perusasioista ja niiden oppimisesta. Ei moottoripyöräilystä tai itämaisista itsepuolustustaidoista. Meidän yli kuusikymppisten perusasioita on juuri itsensä pitäminen hengissä, niinkuin yritätkin ohimennen todistaa. Opi se! Ja taidat jo osatakin.

Anonyymi kirjoitti...

Neiti B laittaa edelleen pääsi sekaisin. Ehkä taannoinen omatuntosekoilukin liittyy siihen. Ottaisit vähän välimatkaa ja tulisit vaikka Turkuun. Olen elänyt täällä yli 40 vuotta enkä ole kertaakaan saanut turpaani.

Roope Dessutom kirjoitti...

Brecht sanoo runossaan myös että "Se ei riitä, mutta opi ne". Tukeudun tähän kohtaan. Perusasiat eivät riitä, joten vaikkapa moottoripyöräily ja itsepuolustustaidot mahtuvat siihen ei riitä -kategoriaan.

Kutsu Turkuun on kiinnostava. Traumatuntemuksista tervehtyy parhaiten kuulemma menemällä uudestaan samanlaiseen tilanteeseen. Vieläkö Turussa on Pinella-ravintola?

Neiti B:n aiheuttaman sekopäisyyden myönnän. Sen parantamiseen ei tiedä keinoa, joten tyydyn olotilaani. Saattaa pahentuakin.

Anonyymi kirjoitti...

Ojjoj, kylläpä sait Turussa ikävän kohtelun. Ehdotan, että osallistut neiti B:n kurssille, jos se rohkaisisi vierailemaan täällä. Pinella on taas olemassa, muutaman vuoden remontoinnin (ja turkulaiseen tapaan väännön) jälkeen.

Åboriginal



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...