torstai 20. joulukuuta 2012

Hyödyllistä puuhaa jouluksi 3



 

Tällä kirjoituksella taitaa olla väärä otsikko, tai ainakin otsikosta voisi poistaa attribuutin "hyödyllistä". Kirjoitan peleistä. Joulupuuhaa ne kyllä monelle ovat, mutta eivät ehkä järin hyödyllisiä.  

Moni on yrittänyt johdattaa minua pelien maailman, jopa kaikesta innostuva sihteerini neiti B., joka yritti opettaa minulle Angry Birdsiä, vieläpä palkallisella työajalla. Taisi pelaamiseni kuitenkin jäädä muutamaan itsenäiseen kokeiluun. 

En seuraa jalkapalloa, en jääkiekkoa. Pesäpalloa seurasin hieman, mutta sekin on jäänyt. En osaa golfia, en tennistä, en hevospooloa. Tikkataulu on maalla saunan seinässä, mutta en osu. Kännykkäaikakauden alussa kokeilin matopeliä, ikävystyin pian. Tietokoneellani näkyy olevan ohjelmapakettiin kuuluvat korttipelit ym., mutta kertaakaan en ole kokeillut. Vihoviimeisiltä näyttävät kaikki pleikkaripelit, erilaiset räiskintä, sota- ja kilpa-ajopelit. Tietokonetta käytän kyllä runsaasti, mutta en pelaamiseen. Joskus ihmettelen itsekin nurjamielistä suhtautumistani.  

Ainoat pelit, jotka tunnen hyvin ja joita muistan hyvällä, olivat pajatso, räsypokka ja jätkänshakki. Mutta nekin ovat kadonneet jonnekin menneisyyteen. Paluu ei ole näköpiirissä.  

Sitten on vielä yksi, kaukaa lapsuudesta. Mummolla oli Fortuna, juuri tuollainen kuin kuvassa. Sitä pelasin mummon kanssa jouluisin. Se lauta on vieläkin tallella kesäasuntoni aitan romuvarastossa, lohkeilleena ja ränsistyneenä. Kuulat ovat kadonneet. Pelilautoja on uskoakseni tallella monilla muillakin. Se on hyvä peli, ei sitä suotta mainoksessa ylistetä. Suosittelen kokeiltavaksi, jos mahdollista. Voisivat lapset saada aivan uudenlaisen elämyksen, jossa välittyy eteenpäin palanen kulttuurihistoriaa.
 


 

2 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Fortunaan saa eri vaikeusasteita, kun yhdistelee piikkejä sopivasti kumirenksuilla. Joustavista esteistä pallot ponnahtelevat kuin flipperissä ikään.

Tuossa ilmaituksessa mainitun kaupungin yliopiston osakuntatiloissa (sama kerros kuin Ilokivi tuolloin) tuli pelattua flipperiä eräskin tunti. Taidon edistyessä vapaapelejä kopsahteli tasaiseen tahtiin, niin että ei niitä kaikkia sitten jaksanut loppuun pelata, kun muuta tähdellisempää tuli mieleen (lukeminen tenttiin?).

Voi sitä pelin ryskettä ja rytinää, kun sopivalla tönimisellä sai pallon pysyttelemään kentän yläosan härveleissä, ja ei-digitaalinen laskuri rouskutteli numeroita donakaupalla.

Tilt on muuten pallo, joka riippuu langan päässä koneen pelilaudan alla, ja jos liikaa tönii, se koskettaa metallikehykseen, ja masiina tilttaa.

Joskus huoltotoimien yhteydessä kokeiltiin, mitä flipperipallo painaa. Se painaa paljon, ja flippereillä, eli iskimillä on paljon voimaa.

Dessu kirjoitti...


Kommentista kuuluu asiantuntijan ääni (joka minulta tällä alalla puuttuu).

Ilokiven kyllä tunnen, mutta flippereihin en muista koskeneeni. Siellä käytiin kuuntelemassa bändejä. Silvery oli 60-luvun lopun merkittävin. - Vähän myöhemmin siellä käytiin syömässä lounas opiskelijahintaan (suoritinn kesäyliopistossa englannin pron 1970).
Dessu