tiistai 30. elokuuta 2011

Lyhyt kuuma kesä

Kesä jotenkin humahti ohi ja Dessu joutui palaamaan Helsinkiin. Kaupunki näytti toisenlaiselta kuin ennen. Töölöntorillakin vietettiin uudenlaista elämää.

Melkein kolme kuukautta kestänyt oleskelu Längelmäveden rantamaisemissa kadotti kosketuksen urbaaniin elämänmenoon. Näin siitäkin huolimatta, että kävin kesän mittaan useita kertoja Helsingissä, tai oikeammin Helsinki - Vantaan lentoasemalla hakemassa ja palauttamassa vieraitani. Kertaalleen vein sinne itsenikin, sillä työmatka Saksaan piti tehdä juhannuksen alla.

Jokin olennainen kaupunkilaistaito katoaa, kun olen pitkään poissa. Tuntuu kuin pitäisi opetella alusta itsestään selviä taitoja. Kadulla kävelemisen rytmi on yksi sellainen. Tulee kömpelöksi, on vähällä törmäillä, kompastella, olla muiden tiellä.

Ihan niin ränsistynyt en kuitenkaan ollut kuin viime vuonna  samaan aikaan. Siivouteen vaikutti varmaankin se, että jouduin trimmaamaan partani kesken kaiken, kun jouduin matkustamaan Berliiniin ja sieltä edelleen Müncheniin. Elämäntapaintiaanin ulkomuoto ei eräiden tulkintojen mukaan ole eduksi hoidettaessa tärkeitä ulkomaansuhteita.

Ensimmäinen ryhtymykseni Helsinkiin saavuttuani oli meno Flow-festivaaleille Sörnäisten Voimala-alueelle. Valpas sihteerini oli suuressa fiksuudessaan tilannut minulle lipun, jotta karistaisin kerralla maalaisromanttiset harhaluulot sielustani ja alkaisin elää asiallisesti. Kaupunkifestivaalin kontrasti hiljaiseen maalaiselämään olikin mahdollisimman suuri, äänenvoimakkuus oli melkoinen ja väkeä valtavasti kuin Ike Kanervan syntymäpäivillä, ei kuitenkaan kravattipukumiehiä eikä jakkupukutätejä.

Kaksi kuukautta pysyin irti tietokoneen näppäimiltä. Se on hyvä kokemus kerran vuodessa koettavaksi. Suosittelen. Uusi alkuun pääsy tuntuu kyllä kankealta, tuntuu, ettei tästä enää mitään tule. Voi olla ettei tulekaan. Mitä välii!

Uudensävyinen aloitus työvuodelle aiheutuu siitä, että tästä ei välttämättä ala kokonainen työvuosi. Se voi jäädä vajaaksi. Jos tahdon, voin jäädä eläkkeelle maaliskuussa.

En tiedä, haluanko. Voin toki jatkaakin, pakkoa ei ole. Päätös pitäisi tehdä ennen vuodenvaihdetta. Siihen asti jatkan jo vuoden kestänyttä äitiyslomasijaisuutta, johon kuuluu vastuu viraston eurooppalaisista kontakteista, joten reissaamista riittää. Eläkepäätöksestä olen aika ymmälläni. En osaa tehdä päätöstä, en tiedä mitä tahdon. Tieto ja kokemus tällaisesta puuttuu, sillä en ole koskaan ennen jäänyt eläkkeelle. Miten voi tehdä päätöksiä ilman tietoa ja kokemusta?

Kuvassa uusi ihastukseni, Mustasilmäsusanna.



6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Olet aivan selvästi viettänyt aikaa nuorten parissa, mitä välii kuulostaa niin teini-meinigille. Toivottavasti syysaamuisin pääsen lukemaan sinun kesämuistoja.

Päätöksen teko ei koskaan helppoa. Pitää vaan kuunnella sydämensä mielipidettä, niin vastaus oikealla hetkellä kun sitä vähinten odottaa :)

Tervetuloa takaisin näppäimistön maailmaan :)

Kari Rydman kirjoitti...

Tervetuloa takaisin toivotan minäkin. Kesät vilahtavat vuosi vuodelta ohi nopeammin...
Minä kyllä suosittelen eläkkeelle lähtöä. Oma kokemukseni oli auvoisa, kun osa-aika-eläkkeelle pääsin jo 59 täytettyäni...

Heidi kirjoitti...

Olen kaivannut sinua. Onneksi et jäänyt pysyvästi ylistämään joutilaisuutta, vaan palasit meitä poloisia virtuaalisesti taas ilahduttamaan.

Roope Dessutom kirjoitti...

Kiitän lämpimistä tervehdyksistä. Ehkä tästä kirjoittamisesta taas pikkuhiljaa jotakin tulee, vaikka eilen epäilin. Ehkä sormet notkistuvat ja päässä alkaa ajatuskin raksuttaa.
Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Jää ihmeessä. Eläkkeellä saa paljon hyvää aikaan. Paitsi minä, joka olen pelkästään laiskotellut - ja nauttinut suuresti.

iisi

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, Dessu on kotiutunut lomalaitumilta!

Mahdollisesti, ei varmasti Dessu ei eläkkeelle jää! Tietämättömyys on todella hankalaa päätettävästä asiasta.
Itse jatkan tammikuunkin jälkeen ja aina niin kauan, kuin illalla odotan malttamattomana aamua päästäkseni työn ääreen. Trendisettereinä pidettyä ikäpolvea ei voi edes vanhaksi sanoa, kun heitä tarkkailee. Tai ehkä osin – piipahdin luokkakokouksessa viikko sitten ja samat kujeet olivat luokan pojilla, kuin aina ennenkin. Pientä muutosta oli tapahtunut vain siltä osin, että hiukset olivat monella valahtaneet leukaperiin! Tasapuolisuuden nimissä – tyttöjen kohdalla suurin muutos oli liene se, että minihametta ei enää kukaan näyttänyt käyttävän :D

Mustasilmäsusanna on kaunis, ja maistuu makealle sokerista tehtynä :D

'Sivummalta seuraaja'



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...