tiistai 31. elokuuta 2010

"Rantalava, yötön yö..."

Kesän mittaan Dessu ajoi kymmenkunta kertaa Längelmävedeltä etelään, Helsinkiä kohti. Mutta ei ihan Töölöntorille, lähelle kyllä.

Tuntui että Töölöntorille asti eteneminen katkaisisi loman tunnelman tarpeettomasti. Tulisi turha kosketus arkeen. Ei ollut edes mitään tähdellistä asiaa Töölöntorille.

Vantaan lentoasemalle sen sijaan oli tähdellistä asiaa, kerran myös Ruotsin-lautalle. Ajoin hakemaan / palauttamaan vieraitani. Vilkas vieraskesä, kuten aina. Kävi vieraita Tukholmasta, Amsterdamista, Brysselistä, Lontoosta, Barcelonasta. Kesäisellä Pirkanmaalla on vetovoimaa.

 Aivan erityinen vetovoima tuntuu vaikuttavan espanjalaisiin. Kaksi herrahenkilöä tuli jo toisena kesänä peräkkäin. Kongresseissa tutuksi tulleita vuoronvarausalan ammattilaisia, päällikkötasoa.

Mikä heitä vetää? Arvaan, luulen, tiedän: suomalainen tanssilava ja kesäyö.

Minä olen kuskina. Lähiseudulla on muutama rantalava. Ensimmäisenä iltana vien heidät lavalle, jossa esiintyy Markku Aro. Saan toiveen olla huolestumatta, jos heitä ei ilmesty kyytiin paluumatkalle. Kyllä he pärjäävät ja palaavat - jos eivät heti niin huomenna - jos eivät huomenna niin lähipäivinä.

Ymmärrän kyllä. Meillä suomalaisillakin miehillä on ollut ikimuistoinen taipumus eksyä ties minne valoisassa suviyössä. Espanjalaiselle miehelle sen täytyy olla täyttä eksotiikkaa. Arktinen huuma ja suomalainen neito, yhdistelmä on tyrmäävä.

Niin käy kuin aavisteltiin. Herrat tanssivat ahkerasti mutta jossain vaiheessa katosivat kuin Kansallispankki aikoinaan - huomaamatta ja kesken juhlan. Ajelen aamuyöllä yksin hiljalleen torpalleni. Seuraavana iltapäivänä tulee soitto, kaksikin. Voisitko tulla hakemaan? Toisen osoite on helppo, lähikaupungin keskusta. Toisen sijainti on vaikea: ”dzoy-ppae-juu-kei….” tai jotain sellaista. Onneksi puhelimeen löytyy tulkki, nuoren tuntuinen naisääni selventää: ”Juupajoki”. No haenhan minä, vieraitteni isäntä. En turhia kysele, ei turhia selittelyjä - hienotunteisuutta pitää olla. Miten lienevätkään matkansa kulkeneet? Ehkä kävellen rantoja pitkin valoisassa kesäyössä…

Toisenkin kerran lähdetään tanssireissulle, tällä kerralla kauemmaksi. Lava järven rannalla, laulajana Topi Sorsakoski, täydellinen idylli. Ja taas eksytään ja aamulla haetaan. Eikä kysellä eikä vastailla.

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Nyt kun muistan kysyn, onko tuo kirjoista otettu kuva sinun hyllystä vai valmis kuva ?

Lapsena kävin paljon Syvälahdella pyörimässä lavalla. Talvella päätän, ensi kesänä menen käymään lapsuuden maisemissa. Syksy kun tulee niin huomaan että taas jäi reissu tekemättä.

R. E. Dessutom kirjoitti...

Sari

Otsikon kuva kirjahyllystä on omasta hyllystäni. Tässä se sijaitsee aivan kirjoituspöytäni vieressä.

Kari Rydman kirjoitti...

Ihan kuin Kirjaslammen lava Koskissa...

R. E. Dessutom kirjoitti...

Tämä lava on Virroilla sijaitseva Vehkakosken lava.

Anonyymi kirjoitti...

Pekka Puupään kaveria, Pätkää, lainaten:"Asia ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mutta haluaisin vain tietää".....että onko Dessun kirjastoon hyväksytty yhtään naiskirjailijaa? Pannerin kuvasta pidän. Lähemmin vain katsoessani en siinä huomannut . - Lueskelen muutamia aiempia kirjoituksia uudestaan, uusitussa osoitteessa. En siksi, etten muistaisi lukeneeni, vaan siksi, että tyyli on mahtavaa.
'Sivummalta seuraaja'

R. E. Dessutom kirjoitti...

Sivummalta seuraajalle:

Kuvassa ei todellakaan näy yhtään naiskirjailijaa. Kuvan ulkopuolella heti seuraavana oikealla puolella on kaksiosainen L. Onervan elämäkerta Eino Leinosta. Siitä vähän matkaa oikealle on Aila Meriluodon kirja Lauri Viidasta. Siitä oikealle Irmeli Niemen teatterikirjoja jne.

Kuvan hylly on kohdasta Kulttuurihistoriaa ja esseitä. Se ei taida olla naiskirjailijoiden painopistealaa.

Toisin ovat kohdat Lyriikka / Suorasanainen kertomakirjallisuus ym. Jos kuva olisi hyllystöni niistä kohdista, kysymyksesi olisi jäänyt tekemättä.

terv. Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...