perjantai 18. lokakuuta 2019

Laulu raikuu


En ole laulumiehiä mutta siitä huolimatta olen viime aikoina ollut mukana tilaisuuksissa, joissa lauletaan. Puutteellisen taitoni paljastumista olen yrittänyt varjella viekkaasti höplöttelemällä näkyvästi huuliani laulujen sanojen mukaisesti mutta volyymi säädettynä asentoon "äänetön".

Keväällä olin tilaisuudessa, jossa laulettiin juomalauluja ja nosteltiin maljoja. Tilaisuus oli tietysti ruotsinkielinen, sillä suomenkielinen juomalauluperinne on niukka. Ruotsiksi on sitäkin enemmän, eikä se ole pelkkää Bellmania tai Taubea, vaan uutta tulee koko ajan. Perinne on suomenruotsissakin elävä ja uudistuva, mistä liitän tähän näytteitä. Blogini lukijakunta on tunnetusti kielitaitoista, joten vivahteikas kieli tuottanee lukijoille mielihyvää ja omakohtaista kokeilunhalua.

Snapsvisor

1. Helan går  Melodi & text: Helan /  Trad. 
En liten fågel satt en gång / och sjöng i furuskog. / Han hade sjungit dagen lång / men dock ej sjungit nog. /  Vad sjöng den lilla fågeln då?  /  Joo!  / Helan går! /  Sjung hoppfaderallanlallenlej. / Helan går! / Sjung hoppfaderallanlej.  / Och den som inte helan tar  /  Han ej heller halvan får. / Helan går! (Paus – Helan tages)  / Sjung hoppfaderallanlej!

2. Mumins halva Melodi: Benny Törnroos "Mumin" Lasse von Hertzen
När helan är tagen  /  då väntar ju magen  /  på halvan.  /  För helan togs först den /  men nu pockar törsten  /  på halvan.  /  Immig i glasen den kall mot oss ler  /  länge behöver vi ej vänta mer  / på halvan, på halvan, på halvan.

3. Handen är villig    Melodi: When I'm sixtyfour
Handen är villig, glaset man höjt,  /  armen har man böjt. /  Tittar man sig kring  /  och ser högtidlig ut.  /  Minns, att två man tagit förut.  /  Bägge besjungits och vägen röjt  /  för en tredje vers.  /  Helan oss väckte,  /  halvan ej räckte.  /  Nu tar vi en ters.

4. Helårsprenumeration  Melodi: Å jänta å ja'  Bosse Österberg 
Och jämt ska man ha  /  och jämt ska man ha  / tidning för nyhetstörsten. /  Brännvin är bra  / brännvin är bra  /  på morgonen får jag "försten".  /  Prick klockan sex  /  när brevluckan slår  /  då kommer min hela,  /  skål och gutår;  /  jag bad i telefon  / om prenumeration   / på HELÅR i fjol på hösten!

5. Flottskaja  Melodi: Svarta ögon  /  Anders Bergman
Äta flottskaja  /  Dricka gottskaja  /  Dricka merskaja  / Slå i flerskaja  / Å bli fullskaja / Fall' omkullskaja  /  Om ja' villskaja  / Ta en till.  (Framföres med stark slavisk brytning och ännu starkare känsla. )

6. Deppig strömming  Melodi: En sockerbagare Tatta Rosenberg-Wolff, Carola Teir-Lehtinen och Henrik Huldén
På strömmingsmarkna'n / blev jag filéad / då var jag lessen / och deprimerad / för alla mänskor / sa att dom vill / ta sej en snaps / – och ha mej som sill!

7. Hörapparaten   Melodi: Letkajenkka  Trad.
Brännvin, öl och gammal finkel  /  gör att ögat ser i vinkel.  /  Därför hamnar snapsen inte i munnen/ utan i min hörapparat!

Ruotsinkielisiä ryyppylauluja on vaikka kuinka paljon. Liitän tähän linkin dryckevisor- luetteloon, jonka sadoista vaihtoehdoista aiheesta innostuneet voivat hakea aineksia ilonpitoonsa - sekä klassista että modernia!
 
Suomenkieliseen yhteislauluun osallistuin kesäkotini lähiseudulla järjestetyssä perinteisessä kyläjuhlassa. Siellä ei laulettu juomalauluja eikä nosteltu maljoja, (ellei sitten juhlakartanon saunan takana äijien porukassa, mutta siitä en tiedä).

Laulut olivat hyvin perinteisiä, uudistushenkeä ei ollut havaittavissa. Tässä puhun pitkästä kokemuksesta, sillä olen osallistunut jokakesäiseen kyläjuhlaan jo vuosikymmenet ja laulut ovat aina suunnilleen samat ja yhtä haikeat. Miksipä hyvää muuttamaan!


Suomenkielisiä ryyppylauluja en muista kuulleeni, ryypyt kyllä otetaan mutta  ilman ilolauluja ja rallatuksia. Kieltoja ja varoituksia voisi pikemminkin kuvitella otettavaksi mukaan aidossa raittiuskilpakirjoitushengessä.

Kun aiheeseen liittyvää vanhaa opetustaulua katsoo, herää pieni ihmetys. Onkohan tuo toiminut riittävänä varoituksena? Alarivissä on koululaisia / opiskelijoita, jotka nauttivat juovutusjuomia päivittäin, eikä kuitenkaan tuon huonommin ole käynyt.Kuvasta ei valitettavasti käy ilmi, ovatko henkilöt nauttineet juomansa viisuja iloisesti rallatellen vai murheissansa mököttäen. Ulkoasusta saa ehkä hieman epävarmoja (?) viitteitä.



lauantai 12. lokakuuta 2019

Niin se varmaan on


Olen tottunut arvostamaan ruotsalaista elokuvaa, enkä nyt tarkoita pelkkää Ingmar Bergmania.
Olen tottunut arvostamaan ruotsalaista kirjallisuutta, enkä nyt tarkoita pelkkää August Strindbergiä.
Olen tottunut arvostamaan ruotsalaista laulumusiikkia, enkä nyt tarkoita pelkkää Fred Åkerströmiä.
Olen tottunut arvostamaan jopa ruotsalaista urheilua, enkä nyt tarkoita pelkkää Ricky Bruchia.
Olen tottunut arvostamaan ruotsalaista rikoskirjallisuutta, enkä nyt tarkoita pelkkää Henning Mankellia.
Suunnilleen ainoa ruotsalainen, mitä en arvosta, on Falukorv. Ja sursrömming.

Tällaiset asenteet veivät minut katsomaan uutta rikossarjaa nimeltä Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns). Psykologiseksi jännitykseksi sitä luonnehdittiin. Kirjoittaja on nimeltään Jonas Hassen Khemiri. Pääosassa on Pernilla August, Bergmanin kautta tutuksi tullut ja viimeisimmässä Filmihullu-lehdessä laajasti Sodankylän festivalien henkilöhaastattelussa huomiota saanut suosikkinäyttelijäni.

Sarjan ykkösosa tuotti lyyrisen yllätyksen. Nuori mies ja nainen löysivät raunioituneessa rakennuksessa vähäpätöisen kirjahyllyn ja katselivat, mitä unohdetulta hyllyiltä löytyy. Sieltähän löytyi itse Wislawa Szymborska.



Oletko lukenut tuon? Ei lainkaan korkeakirjalliselta vaikuttava nainen sanoi lukeneensa, osasi jopa siteerata ulkomuistista tätä puolalaista nobelistia (1996). Näin:



Ajatus pisti katsojassa nyökyttelyä aiheuttaneen mietiskelyn liikkeelle, mikä ei rikosfilmeissä taida olla kovin tavallista. Eikä syvämietteisyys siihen loppunut. Jatkorepliikkikin pudotti eteen uuden näkökulman:

"Sen, mistä pitää eniten, haluaa antaa eteenpäin,
että joku muukin saisi kokea saman."

Niin se varmaan on. Ehkä.

(Tämä kirjoitus oli ensin tarkoitus julkaista tuolla toisessa blogissani, joka painottuu nopeisiin teksteihin, mutta koska siellä on viime aikoina ollut vähemmän lukijoita, laajensin ja julkaisen täällä, isommalla foorumilla. - Mitä tästä voimme oppia? Vastaus löytyy edeltävistä sitaateista.)

tiistai 8. lokakuuta 2019

Pysähtyneisyyden ajan loppu



Edellistä sukupolvea on ollut tapana irvailla ylenpalttisesta säästämisvimmasta. Kaikki mahdollinen ja mahdotonkin tavara on pitänyt pistää talteen. - Jos tulee taas huonot ajat, silloin tätäkin voidaan tarvita.

Hiukan nolostellen olen kesän mittaan tyhjennellyt Längelmäveden rannalla sijaitsevan kesäkotini varastoja, komeroita ja ullakoita. Vanhaa tavaraa on tolkuttomasti, mutta se ei ole sotasukupolven sinne jättämää vaan minun itseni, suurten ikäluokkien miehen, joka on pitänyt kesäsiirtolaa samassa paikassa 1970-luvun alkupuolelta asti.

Tilaa siellä kyllä on, ahdasta ei ole tullut vaikka kuinka olen tavaraa säilönyt aittojen ullakoille ja varastorakennusten hyllyille. Vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiäkin on silmämääräisesti arvioiden rekkakuormallinen. Ne ovat hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa, vaikkapa 30-luvun Suomen kuvalehdet, 50-luvun Jallut, 60-luvun Suosikit ja kaikkien vuosikymmenten Parnassot. Puhumattakaan sanomalehdistä. Tai tunnetun postimyyntifirman katalogeista.


Mietteliääksi on pistänyt mm. arkullinen vanhoja alusvaatteita, pestyinä ja siististi viikattuina. Ihan käyttökelpoisina taas, arviolta 45 vuoden tauon jälkeen. Tyylistä tinkimättä, seksikkäitäkin kuin mitkä.


Nurkkien kätköistä löytyy myös koneita ja vehkeitä. On pappa-Tunturin jäännökset, Jopo-polkupyörän runko, menneen maailman pesukone, mekaaninen kirjoituskone, faksi.


Pysähtyneisyyden ajan viimeiseksi linnakkeeksi olen kesäkotiani kutsunut ja sillä nimellä vieraat ovat tottuneet siitä puhumaan. Nimitys on arvostava, ei pilkallinen. Nimi kuvaa tunnelmaa: ei kiirettä vaan joutilaisuutta.

Nyt olen vähän pulassa kaiken tavaramäärän tyhjentämisen kanssa. Homma pitäisi saada valmiiksi ennen ensi kesää, sillä olen myynyt paikan. Se on käynyt liian suureksi tarpeisiini. En enää kutsu vieraita sellaisin joukoin kuin ennen - jopa 20 vieraalle on löytynyt sänkypaikka, kun kaikki aitat ja vierasmajat on otettu käyttöön. Isoja remonttejakin pitäisi vähitellen tehdä.

Ostaja löytyi helposti tuttavapiiristä ja hintakin oli aivan kelvollinen. Olen käyttänyt rahan hyödyllisesti ja ostanut uuden kesäkodin aivan toiselta puolelta Suomea, Kymenlaakson suunnalta. Pienemmän, siromman, herraskaisemman, paljon lähempänä Töölöntoria.

Pirkanmaa jää, Kymenlaakso tulee. Mutta mitä teen kaikelle sille tavaralle?

Tässä vähän taustaa:

 https://roopedessutom.blogspot.com/2010/06/perintosaalis-odottaa.html