Minulla on projekti
käynnissä. Mahtava meininki meneillään, kuten runoilija asian
ilmaisee.
Projekti on kirjoittamista.
Sitä olen toki tehnyt koko ikäni, mutta nyt on tavallisuudesta poikkeava
tilanne. Aika kiireellinen, harmikseni. En juuri muuta ehdi. Sentään lounaalla
Elitessä, kun se on lähellä.
Aamukiire on minulle
erityisen vastenmielinen asia. Jos jostakin niin kiireestä olen kärsinyt koko
työurani. Aamut pitäisi voida käyttää hyödyllisemmin kuin hosumiseen. Pitäisi
voida herätä hitaasti, ottaa vielä torkut, toisetkin torkut, venytellä,
viivytellä, valua hitaasti unesta valveille, mietiskellä, unelmoida, haaveilla,
fantasioida vaikkapa eroottisia ajatuksia. Työpäivästä tulisi tehokas.
Kirjoittamisenkin pitäisi
olla hidasta, mietiskelevää. Olen kyllä joskus opetellut
kymmensormijärjestelmän, mutta en useinkaan käytä sitä. Siitä tulee heti ikävä
kiireen tunnelma. Hidas, mietiskelevä kirjoittaminen sujuu nautiskellen
kahdella tai kolmella sormella. Sihteerit, sellaiset tehopakkaukset kuin neiti
B. kirjoittavat kymmenellä.
Jos oikein kunnolla
riehaannun ajattelemaan, saan tekstistä tiiviimpää. Mutta se ei ole
kannattavaa, jos palkka maksetaan sivumäärän mukaan. Asiantuntijateksteissä
usein näin tehdään. Kannattaisi siis lörpötellä joutavia, olla monisanainen,
venyttää yksinkertaista sanottavaa, suosia toistoa. Minä kuitenkin viekkaana
miehenä asetin vaatimukseksi urakkapalkan, joten voin rauhallisin mielin
kirjoittaa tiiviin ja laadukkaan promemorian.
Olen siis pitkän tauon
jälkeen palannut entiselle työpaikalleni tämän projektin ajaksi. Siellä on
ikiaikainen houkutus tallella. Sen nimi on Tupakkahuone. Vaikka en enää itse
poltakaan, sinne on silti hauska mennä tuttujen juttuja kuuntelemaan. Erityisen
kiinnostavia ovat juorut. Niiden erikoismestari on palkanlaskija, rouva N. Hän
on selvillä kaikesta kiinnostavasta, erityisesti niistä joista pappi käyttäisi
nimitystä "haureus". Pappeja siellä ei kuitenkaan ole, vain yksi
entinen suntio. Hän vain kuuntelee, ei kommentoi. Se on viisas asenne. Kaikessa on hyvä olla vähäsanainen, niin puheessa kuin kirjoituksessa.
