Bitti-Pekka,
entisen työpaikkani tietokonenero, kävi taas asentamassa tietokoneelleni
jotakin. Niin hän on tehnyt muutaman kuukauden välein jo vuodesta 1988 alkaen.
Ei tarvitse pyytää, hän tarjoutuu itse tulemaan aina kun on keksinyt jotain
minulle muka tarpeellista uutta asennettavaa. Eikä maksa mitään.
Nyt
hän asensi jotain pelejä vaikka hyvin tietää, että minä en pelaa. Ilmeisesti
hän ei usko. Tai ehkä hän on optimisti.
Kävi
ilmi, että tietokoneellani on pasianssipeli. En ole tiennyt. Bitti-Pekka
näytti, kuinka sitä pelataan. Sitä voisin harkita. Hän näytti myös
kilpa-ajopelin. Sitä en harkitse.
En
oikein ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa pelata ajanvietepelejä. Minulla ei
tunnu olevan. Lasten pelit ovat tietysti eri asia, minullekin tuli niistä
jonkin verran kokemusta
Lehdestä
luin, että Angry birds -pelistä on valmistumassa elokuva. Siitä odotetaan
suurmenestystä, sillä valtava määrä ihmisiä on pelannut peliä.
Minä
en ole. Hahmot kyllä tunnistan, mutta peliä ei ole osunut kohdalle. Ilmeisesti
Bitti-Pekkakaan ei ole sitä minulle asentanut, ainakaan en ole huomannut.
Täytyy
myöntää, että tässä kohdassa tunnen, että yleissivistyksessäni on aukko.
Nuorena
opettelin pelaamaan shakkia, mutta sekin jäi. Pajatsokin tuli tutuksi. Samoin
kuvassa näkyvä peli.
Kun
katselee pelaavia ihmisiä, joskus herää outo epäily, että olenkohan menettänyt
jotain merkittävää. Ehkä menen katsomaan sen Angry birds -elokuvan, etten jäisi ainoaksi, jolle asia on vieras.
