Kun
ensimmäistä kertaa pääsin kapakkaan, olin 16-vuotias. Ovella portsari kysyi
papereita, vaikka tunsi minut. Olin hyvin valmistautunut, sillä olin lainannut
täysi-ikäiseltä kaverilta teinikortin.
Ei
siinä ongelmia tullut. Portsari vain totesi, että oletkos nimeä vaihtanut ja
viittasi kädellään menemään peremmälle.
Tämä
tapahtui Ruthin kapakassa Jyväskylässä kesällä 1967. Kapakka sijaitsee
yliopiston portilla Sohvin krouvia vastapäätä. Sitä on kutsuttu myös nimillä
Yla-Roth ja Sivukirjasto.
Ei
taida olla kapakkaan pääsy alaikäisille yhtä helppoa nykyään. Näin luulen, en
tiedä.
Riittäähän
näitä, väärällä nimellä esiintyjiä, viihteessä varsinkin. Jotkut jopa
kirjoittavat blogeja väärällä nimellä, näin on minulle kerrottu. Sellainen on
mielestäni törkeää puskista huutelua, kun ei uskalleta omalla nimellä seisoa
sanojensa takana. Suosittelen, että sellaiset jätetään lukematta.
Sitten
ovat vielä väärät tuotemerkit. Osa on väärennöksiä, kuten Aarnion pallotuolin
kopiot. Kerran kauan sitten Istanbulissa kohtasin kaupustelijoita, jotka tulivat myymään
minulle vaatetavaraa. Oli halpaa merkkituotetta, maailmankuuluja merkkejä.
Ostin yhden T-paidan. Siinä oli tuttu logo ja varmistajafirman nimi:
"Abibas". Kyllä, juuri näin, tässä ei ole näppäilyvirhettä.
Painotyössä tarpeelliset pelikuvan hahmotukset ovat tunnetusti vaikeita,
erityisesti luki-häiriöisille.
"Synti toisen
vastuulla kuulostaa huijaukselta", kirjoitti Pentti Haanpää kuvatessaan
kirkonmenoja ja papin julistamaa syntien anteeksi saamista kristinuskon
lunastusopin mukaisesti kirjassa Ilmeitä isänmaan kasvoilla. Sitä sopii kyllä
miettiä.
Kuvassa
syntiä toisen vastuulla tekee taiteilija Salvador Dali.
