Nuori mies
kysyi minulta, olenko laulumiehiä. Vastasin, että minun lauluääneni on sitä
tasoa joka syntyy kun risteytetään varis ja M. A. Numminen.
Ilmeestä
näin, että hän ei oikein ymmärtänyt. Ilmeni, että hän ei tiennyt, kenestä
Nummisesta puhun. Variksen hän tiesi.
Helsingin
Sanomat kirjoitti äskettäin suomalaisesta "yhtenäiskulttuurista". Se
on lehden mukaan kuolemaisillaan. Viimeisetkin rippeet ovat katoamassa, kun
jopa Ajankohtainen kakkonen on päätetty lopettaa. Viimeisiä rippeitä ovat
television itsenäisyydenpäivän vastaanotto ja Vesku Loirin laulu. Kirkkokaan ei
enää kosketa koko kansaa niin kuin joskus, puolueista nyt puhumattakaan.
Kaukana on aika, jolloin koko kansa luki Tuntemattoman sotilaan. Yhtenä päivänä
vuodessa sen voi sentään vielä katsoa elokuvana televisiosta.
Kyllä tuossa
perää on. Vielä minun nuoruudessani oli yhtenäiskulttuuri vahvoilla. Joka
ikinen suomalainen koki Kekkosen aikaan kaikille yhteisiä elämyksiä Yleisradion
välityksellä. Kaikki kuuntelivat tai katsoivat Tarvajärveä, Jatkoaikaa, Spedeä,
Listaa, missikisoja, hiihtokilpailuja. Kaikki tunsivat jopa sellaiset kevyen
musiikin säikäyttävät ilmiöt kuin Irwin ja M. A. Numminen. Kansakunnan yhteistä
turvallisuudentunnetta koettelivat sellaiset nimet kuin Tulilahti, Bodom,
Novosibirsk.
Nyt sitten
kohtaan nuoren aikuisen miehen, joka ei ole koskaan törmännyt nimeen M. A.
Numminen. Se on todiste yhtenäiskulttuurin katoamisesta. En ryhtynyt sen
kummemmin selittämään. Miten Nummisen nyt lyhyesti selittäisi. Annoin olla,
rinnastukseni ei osunut. Kansallisaarre on unohtumassa.
Toisaalta
enhän minäkään tunne tämän nuoren miehen oman aikakauden musiikkia. Vaikka tunsin hyvin 60-luvun
rockmusiikin, kiinnostukseni hiipui ja loppui kokonaan viimeistään 80-luvun
lopulla. Viimeisiksi kansakuntaa kokoaviksi viihteeksi mainittiin lehdessä
sellaisia tv-ohjelmia kuin Putous, Vain elämää, Voice of Finland ja Kingi.
Ovatpa päässeet minulta menemään ohi. Yhden jakson Putousta tulin katsoneeksi,
kun lehdestä luin, että siinä on tuttu näyttelijä. Yhteen kertaan jäi.
Mikä on se
"suomalainen yhtenäiskulttuuri", jota eräät poliittiset suuntaukset
tavoittelevat torjumalla vierasta vaikutusta? Minä en tunne minkäänlaista
yhteenkuuluvuutta sen suuntauksen edustajien kanssa. Paljon enemmän
yhteenkuuluvuutta tunnen niiden kanssa, joita kiihkomielet häätämässä pois. Kansakunta
tarvitsisi uutta virtaa, uudenlaisia vaikutteita, uudenlaisia Nummisia
nuutuneeseen olemiseensa.
