Olen
käyttänyt viime päivinä aikaa ja voimaa laiminlyöntieni korjailuihin. En
ymmärrä, miten minusta on päässyt tulemaan sellainen, joka vasta viime hetkillä
ehtii hoitaa asiat, joihin olisi kyllä ollut mahdollisuus kuukausikaupalla.
Tarkoitan
kiinnostavia näyttelykäyntejä. Minulla on työhuoneeni seinällä korkkipohjainen
ilmoitustaulu. Kiinnitän siihen nastalla keltaisia tarralappuja, joihin
kirjoitan tiedot kaupungissa tarjolla olevista kiinnostavista näyttelyistä ja
tapahtumista ja niiden päivämääristä.
Siitä voin helposti vilkaista, mihin voisin mennä. Helsinkiläisenä olen
todellakin lihapatojen ääressä.
Aivan
äskettäin tuli kaksi kertaa kiire. Lappuni kertoivat, että näyttely oli
loppumassa. Ensin loppui Päivälehti-museon näyttely Saima Harmajan ja Aino
Kallaksen päiväkirjoista. Erityisesti Harmaja on minulle kiinnostava aihe
opiskeluajoista lähtien. Kirjoitin jonkin harjoitustyön hänen runoistaan.
Toinen
lappu kertoi, että Ateneumin Tuusulan rantatien taiteilijayhteisöä esittelevä
"Järven lumo" -näyttely on
loppumassa. Sekin oli oikein miellyttävä näyttely, pieneen keskittyvä,
jotenkin intiimi. Oli maalauksia yhteisön päivittäisestä elämästä, kuten
lapsista, puutarhasta ja pihan ja rannan maisemista.
Rantatien
kuvien lisäksi tarjolla oli kokoelma Rafael Wardin kiinnostavimpia maalauksia.
Tämä näyttely jatkuu vielä maaliskuun alkuun asti, joten sitä voin suositella
lukijoille. Rantatien näyttely loppuu ylihuomenna, sunnuntaina.
Näyttelyissä
tulee aina katsotuksi kuvien lisäksi myös yleisöä. Niin nytkin. Ja kun yleisöä
tarkkailen, alan tuntea vuosi vuodelta itseni yhä omituisemmaksi. Että minun ei
oikeastaan kuuluisi olla täällä.
Näyttelyvieraat
ovat naisia. Yksin kulkevia, pareittain kulkevia, ryhmissä kulkevia, varsinkin
varttuneessa iässä olevia naisia mutta jonkin verran myös nuoria naisia.
Muutama harva pariskunta, iäkkäitä.
Missä ovat
miehet? Minun lisäkseni kaksi tai kolme yksin kulkevaa miestä satojen naisten
seassa. Jos ulkonäöstä voi mitään
päätellä, ne pari kolme miestä taitavat olla paikalla ammatillisen
kiinnostuksen vuoksi. Ulkonäössä on havaittavissa sitä kuuluisaa taiteilijan
boheemisuutta. Niin kai minussakin.
Missä ovat
miehet?
(Kuva elokuvasta Jag är nyfiken gul - Vilgot Sjöman)
