Olen katsellut televisiota, kuten kuvasta näkyy. Yle-Teemalta on tullut neljä
päivää kestänyt elokuvafestivaali.
On syytä
kiittää Yleä tällaisesta. Festivaalin ohjelma osoitti ammattimaista osaamista
ja näkemystä. Tällaista herkkua on harvoin tarjolla. Osan elokuvista olen
katsonut suorana, loput olen ottanut talteen myöhempää katsomista varten.
Olen
huomannut, että kahta elokuvaa enempää ei pidä kerralla ahnehtia, muutoin
tarkkaavaisuus kärsii. Tähän mennessä olen katsonut Carl Th. Dreyerin
"Jeanne D´Arcin kärsimykset", Rossellinin "Rooma -avoin
kaupunki", Franjun "Silmät ilman kasvoja", Mankiewiczin
"Kaikki Eevasta", Melvillen "Punainen ympyrä" ja lisäksi
Zizekin dokumentin "Elokuvan salattu ideologia".
Myöhempää
katsomista jäävät odottamaan von Trierin "Melancholia", Dessinin
"Rififi", Alfredsonin "Pappi, lukkari, talonpoika,
vakooja", Almodóvarin "Iho jossa elän", Sophia Coppolan
"Somewhere", Malickin "Elämän puu" ja Buñuelin
"Kulta-aika", joka tätä kirjoittaessani juuri tulee tallennukseen ja
josta lainaan tälle tekstille otsikon.
Monet
näistä elokuvista olen nähnyt ennenkin. Muistelisin, että ainakin Dreyer,
Rossellini, Melville , Dessin ja Buñuel tulivat tutuiksi jo teinien
elokuvakerhossa Jyväskylässä. Sellaisia kerhoja ei enää ole - kaupallinen
viihde-elokuva on jyrännyt yli. Suuri vahinko.
Elokuvamaku
on tietenkin yksilöllistä ja satunnaisella seikalla - kuten väsymyksellä - on
suuri vaikutus katsomiskokemukseen. Listalla on kaksi ohjaajaa, joiden
sopivuudesta itselleni en ole aivan vakuuttunut: von Trier ja Almodóvar.
Kummankaan tuotantoon en ole suuressa mitassa syttynyt, vaikka olenkin aika
monta nähnyt. Mutta kuten sanottu, sattumalla on voinut olla vaikutusta, sillä
tunnen useita fiksuja ihmisiä, jotka arvostavat näitä suuresti. Molemmilla on
kulttiohjaajan mainetta.
Päivän
Hesarissa Alma-median toimitusjohtaja marmatti tuttuun tapaan Ylen saamasta
rahoituksesta, jota hän pitää liioiteltuna. Minä olen täysin toista mieltä.
Mielestäni eduskunta teki harvinaisen viisaan päätöksen Ylen rahoituksesta ja
vieläpä yksimielisesti, mitä pidän yllättävänä. Yksi puolue näyttää nyt
jälkikäteen kyllä rimpuilevan irti alkuperäisestä päätöksestä - totta kai.
Siinä mediatalot ovat kyllä kritiikissään oikeassa, että ALV:n määrääminen
sanomalehdille juuri nyt keskellä murroskautta oli huonosti harkittu toimenpide.
Jos Ylen
rahoitus menisi niin kuin kaupallinen media toivoo, ensimmäiseksi
lakkautuslistalle joutuisi varmasti juuri Teema-kanava, jonka tarjonta ei ole
katsojamäärien kärjessä. Jäisivät elokuvafestivaalit ja muut kulttuuriohjelmat
näkemättä.
Tilalle saisimme
kaupallisten kanavien herkkuantia. Katsoin ohjelmalehdestä, millaista se olisi
ollut festivaalielokuvien aikaan. Mm.
tällaista: Ruotsin miljonääriäidit, Mystinen ihmisjahti, Miten Jethro Rostedt
myy asuntoja hypnoosissa, Paljasta pintaa, Sexcetera - touhua Tonavalla,
Rekkakuskit jäällä, Scandal - naisen raivo, Paris Hiltonin maailma,
Tatuointistudio Helsinki, Massiivinen tuho, Maksulliset miehet jne.
Onneksi
meillä on Yle.
