On se aika
vuodesta, jolloin havahtuu ajatukseen, että muutto maalle on lähellä. Siihen
pitää ruveta valmistautumaan. Muuttotavaroissa pitää olla sellaista lukemista,
että pärjää kesän yli.
Längelmäveden
kesäkodissani ylivoimaisesti paras tuntemani lukemispaikka. Se on aurinkotuoli,
jonka sijoitan suuren terijoensalavan alle kukkaniityn laitaan. Kukkaniityn
takana on kumpareinen kaurapelto. Toisella puolella on näkymä järvelle. Tuolin
sijainti kiertää auringon mukaan. Pitää pysyä varjossa.
Sellaisella
paikalla lukeminen vaatii kirjalta luonnetta. Kirjan pitää olla harmoniassa
maiseman kanssa. Mikä tahansa ei siihen sovi.
Tässä
tarkoituksessa olen viime päivinä ryhtynyt etsimään sopivia kirjoja.
Uutuuskirjat ovat huonosti tuntemani alue, minä kun olen enemmän
klassikkoteoksiin suuntautunut. Onneksi on ansiokkaita blogeja, joista saan
tietoa uutuuksista. Mielestäni laadukkain niistä on tässä tekstin vasemmalla puolella
näkyvässä listassa oleva "Kirjainten virrassa".
Poikkesin
uudistettuun Suomalaiseen kirjakauppaan Kolmen sepän aukiolla. Siitä on nyt tullut
varsin tummasävyinen ja aiempaa väljempi, omalla sortillaan tyylikäskin, mutta
armottoman keskittynyt vain myyntihitteihin. En välitä karppauskirjoista enkä
henkisen hyvinvoinnin oppaista. Pitää olla proosaa ja lyriikkaa - tai sitten historiaa ja elämäkertoja.
Aikanaan
piruiltiin, että Suomalainen on paperitavarakauppa, jossa myydään myös kirjoja.
Akateemisesta sanottiin, että se on kirjakauppa, jossa myydään myös
paperitavaraa. Väite oli - ja taitaa olla vieläkin - oikeansuuntainen, aivan samoin
kuin sen toinen versio, jonka mukaan Turun Sanomat on Suomen ainoa
urheilulehti, joka julkaisee myös kuolinilmoituksia. Mikään näistä ei kuulu
suosikkeihini. Akateeminen tosin on laatukauppa silloin, kun tarvitsen jotain
erikoisalan kirjallisuutta. Ja on siellä viehättävä kuppila, täytyy myöntää.
Divarit
ovat minun suosikkipaikkojani. Ervastin paikkaa Kalliossa ei enää ole, siellä
oli mukava pistäytyä. Lauantaisin kävin usein ja aina löytyi oivallista
juttuseuraa. Sama päti Holapan divariin Fredalla, niin kauan kuin kirjailijamaestro
itse oli tiskin takana. Paikka on vieläkin olemassa (kuva 1) mutta ei enää
entisensä kulttuurikeskus. Hiltunen jatkaa vielä ja on säilyttänyt tasonsa,
samoin Yrjönkadun antikvariaatti. Kotinurkillani Pohjoisella Hesperiankadulla
on aivan loistava Arkadia. Siellä on kaiken aikaa myös moni-ilmeisiä
kulttuuritilaisuuksia.
Hagelstam (kuva
2) taitaa olla nykyisistä laadukkain ja monipuolisin. Pidän myös Laterna
Magicasta Vironkadulla. Siellä on usein myös kiinnostavia näyttelyitä. Siellä
on kyllä vähän turhan kaaosmainen olo kaikkien kirjaröykkiöiden keskellä.
Omistaja on talvet ties missä etelässä ja sijaisilla on vaikeuksia.
Näissä
paikoissa nyt kiertelen ja teen löytöjä. Kaupungissa tällainen käy. Tampereellakin
poikkean kerran tai pari kesässä divarikierroksella. Nyt siellä on avattu uusi,
hyvin kiinnostava kirjakauppa, jolla on velvoittava nimi "Tulenkantajat".
Siellä täytyy ehdottomasti käydä.
