Vaatimaton Nalle

Pankkikonserni Nordea aikoo maksaa 280 miljoonaa euroa bonuksia johtajilleen viime vuodelta.

”Vaatimatonta” (anspråkslöst), sanoo Björn ”Nalle” Wahlroos. Hän on hallituksen puheenjohtaja Sampo-konsernissa, joka puolestaan on Nordea-pankin suurin osakkeenomistaja.

Nallen mielestä on tärkeää, että ihmisen hyvä suoritus näkyy hänen palkkioissaan. Ne kannustavat häntä ”extra-saavutuksiin”. ”Nordea kilpailee sellaisella työmarkkinalla, jolla kaikki maksavat bonuksia. Myös meidän on tehtävä niin, jos haluamme pitää parhaat voimat”, Wahlroos toteaa haastattelussa Svenska Dagbladetille ja pitää 280 miljoonan euron tasoa vaatimattomana.

¤

Vaatimatonta on, hyvin vaatimatonta, myöntää Dessutom. Finanssialalla on aina puhuttu miljardeista, kun saalista jaetaan.

Jostain syystä Ruotsissa on kuitenkin noussut iso pöhinä tästäkin. Sekä poliitikot että pankin asiakkaat ovat protestimielellä. On sanottu, että 270 miljoonaa on ”valtava” summa veronmaksajille, joiden osaksi on tullut verorahoillaan pitää pankkeja pystyssä.

Taitaa tulla Nordealle kiivas yhtiökokous myöhemmin keväällä, kun asiasta lopulliseti päätetään. Siellä joutuvat vertailtavaksi ruotsalaisten veronmaksajien pihiys ja suomalaisen pankkiherran Vaatimattomuus.

Dessutomilla itselläänkin on palkkatili Nordeassa. Lisäksi hän on aikoinaan ostanut muutamia osakkeita (silloin pankin nimi oli vielä Kansallis-Osake-Pankki). Viime vuodelta hän nautti näiden osakkeiden tuottoa 96 euroa (ennen veroa). Hän on siis mitä suurimmassa määrin asianosainen. Yhtiökokoukseen Tukholmaan hän ei kuitenkaan aio matkustaa.

¤

Kuinka vaatimaton summa 270 miljoonaa euroa sitten oikeastaan on? Toimittaja Marcus West (Hbl) on ansiokkaasti laskenut vertailukohdan.

Nordea antaa pankkiherroilleen bonuksia 270 miljoonaa euroa.

Euroopan Unioni (EU) antaa Haitin maanjäristyksen tuhoihin 130 miljoonaa euroa.

Ero 140 miljoonaa euroa.

Kauan on kärsitty vilua ja...

Dessutom ajoi tänään autollaan ojaan.

Tapaus sattui aamupäivällä sakeimman lumipyryn aikaan pikkutiellä Karjalohjan suunnalla. Turma ei aiheuttanut vahinkoja, ei edes naarmuja autoon.

Dessutomilla on ollut ajokortti 40 vuotta, mutta en voi väittää olevani erityisen kokenut talviautoilija. Olen asennoitunut niin, että vältän liukkaita kelejä. Se ei ole ollut vaikeaa, sillä minulla ei ole paljon välttämättömiä ajoja. Käytän mielelläni julkista liikennettä aina kun mahdollista.

Auto lähti käsistä metsäisellä pikkutiellä, vastasataneessa lumessa. Vauhtia oli ehkä 35 - 40 km/t. Oli alamäki ja mutka oikealle, johon piti jarruttaa. Auto meni suoraan.

Lumipenkka oli vastassa. Ei se iso tyssähdys ollut, mutta sen verran molemmat vasemmanpuoliset pyörät upposivat penkan piilossa olleeseen ojaan, ettei auto omin voimin irronnut, eikä lykkäämälläkään. Lapiota olisi tarvittu.

Oli kylmä, noin 20 miinusastetta ja kova tuuli. Olin huonosti varustautunut. Samettihousut, ei pitkiä kalsareita, ei päähinettä. Toppatakki kyllä ja siinä huppu, mutta se ei ollut kätevä lykkäämisessä. Ohuet sormikkaat. Lenkkitossut. Aivan niin kuin umpikaupunkilaiselta sopii odottaakin.

Lykkäysyrityksissä tuli hiki ja lunta meni tossuihin. Kun lopetti, tuli vilu ja hyytävä kylmyys. Tiellä ei ollut liikennettä. Kännykkä oli mukana, mutta kenelle soittaisin?

Mieleen nousi kotimaisen kirjallisuuden loistavin kuvaus talvisesta hädästä: Pentti Haanpään ”Noitaympyrä”. Siinä päähenkilö Pate Teikka joutuu yksin Kairanmaan korpeen arktisessa kylmyydessä. Loputon hiihtotaival umpihangessa, tähtikirkkaassa pakkasyössä kuuluu susien ulvonta. Siinä on hengenhätä.

Onneksi minun tilanteeni Karjalohjan pikkutiellä ei ole yhtä paha. Kohta paikalle ajaa auto, avolava-Corolla. Riuska nuorimies pysähtyy, ottaa hytistään köyden, kiinnittää sen vetokoukkuun ja pelastaa minut hädästä. Eikä edes suostu ottamaan korvausta.

¤

Dessutomin on pakko myöntää, ettei hän ole asianmukaisesti varustautunut talviseen poikkeustilanteeseen - eikä oiken normaalitilanteeseenkaan. Lumeton ja lauha talvi on muodostunut normiksi, ja nykyinen tuntuu saavutetun edun menetykseltä.

Dessulla ei ole lakkia eikä pitkiä kalsareita. Lapsuuden vuosina Jyväskylässä sellaiset olivat itsestäänselvyys. Oli myös välihousut - ”raappahousut” - joita pidettiin kaiket talvet. Isoäiti kutoi paksuja villapaitoja, -lapasia ja -sukkia. Sellaiset tuntuvat nyt kaukaiselta menneisyydeltä. Parhaat talvijalkineet olivat pitkävartiset huopasaappaat eli töppöset. Niitä kyllä koulussa vähän pilkattiin, mutta silti kaikilla oli sellaiset. Hiihtoreissut Tuomiojärven taakse Laajavuoreen sujuivat notkeasti, kun yllä oli anorakki. Ei haitannut hirmupakkanenkaan.

Kun Dessu nuorena miehenä muutti Helsinkiin, hänellä oli lippalakki, korvaläpät ja duffelitakki. Muistikuva on, että ne olivat lämpimiä ja tyylikkäitäkin. Napit olivat kuin pieniä sarvia, ja vastakappale oli väljä lenkura, joka oli helppo saada kiinni. Oli lämmin huppukin ja isot taskut. Saakohan sellaisia enää mistään?

Talvisaappat olivat 80-luvulla mukavia - pehmeitä, väljiä, helppoja vetää jalkaan - joskaan eivät ehkä kovin tyylikkäitä. Ne eivät olleet nahkaa vaan jotain sinipintaista toppakangasta. Mihin ja miksi nekin katosivat?

Mutta eiköhän tämä nykyinen jää taas pitkäksi aikaa viimeiseksi pakkastalveksi, joten varustautuminen toiseen samanlaiseen olisi pessimististä liioittelua. Toivoa sopii.

Muuttuuko mies vanhetessaan?

Mies senkun paranee vanhetessaan, väitetään. Ainakin varttuneemmat naiset väittävät. Samoin vanhenevat miehet itse. Asiantuntijoita molemmat.

Harmaiden ohimoiden charmi tepsii. Vanhemmat herrat näyttävät pärjäävän jopa nuorten naisten hurmaamisessa. Ainakin jos näillä vanhemmilla herroilla sattuu olemaan näkyvä valta-asema. Katsokaapa vain tuonne eräälle mäelle Etu-Töölössä.

¤

Virikkeen tälle kirjoitukselle Dessutom sai luettuaan Tukholman-matkansa aikana ilmestyneitä lehtiä. Huomattavan keskeinen aihe näytti olevan Kepu-puolueen puheenjohtajakilpaan ilmoittautunut vanhempi herra nimeltä Paavo Väyrynen.

Onko hänkin parantunut vanhetessaan?

Ei siltä näytä, jos lehtikirjoituksiin on uskominen. Tosin nuoren naisen pyydystäminen ei hänen kohdallaan näytä toteutuneen. Mutta valta-asema on siitä huolimatta haussa - tai ehkä juuri sen vuoksi?

¤

Dessutom ilmoittaa väärinkäsitysten välttämiseksi, että Kepu-puoluetta hän ei ole ikinä äänestänyt eikä usko koskaan äänestävänsäkään. Hän näkee, että Suomesta tulisi paljon parempi maa, jos Kepu-puolue päättäisi lakkauttaa itsensä. (Sama pätee kyllä muutamaan muuhinkin puolueeseen!)

Tämän kirjoituksen syy ei siis ole kampanjoida mainitun puolueen sitä tai tätä ehdokasta. Pois sellainen minusta.
¤

Dessutom tietää kaikki vanhat Väyrysen kolttoset ja vedätykset, joista julkisuudessa on raportoitu. Dessutom pitää miestä umpikierona kepulaisveijarina.

Siitä huolimatta Dessutom ihmettelee kirjoituksia. Väyrynen on ollut vuosikymmeniä toimittajien suosikkipahis, kun persoona on mitä on. Mutta kun ”Laatulehtikin” kirjoittaa sunnuntaisivuillaan pitkän artikkelin, jossa taas kerran luetellaan jalasmökit, vitutukseen kuolemiset ja lentoemännän nipistelyt.

Eikö nyt kummempaa löydy? Jos näitä syntejä verrataan nykyisen pääministerin touhuihin, niin missä on suhteellisuudentaju?

Jotkut ovat arvioineet Paavon muuttuneen hyvään suuntaan iän myötä. Pehmentynyt, itseironisoitunut, humorisoitunut? Dessutom ei osaa ottaa kantaa.

Mutta Dessutomin mielestä kuka tahansa näköpiirissä olevista poliitikoista olisi parannus nykytilanteeseen, myös Väyrynen. En ole nähnyt edes erityisempää vanhuudenkyvyttömyyttä hänen toiminnassaan ulkomaankauppaministerinä. Ihan toimeliaan ja osaavan vaikutelman olen saanut.

”Värikäskin” hän olisi. Jotenkin jo myyttiseksi muuttunut hahmo. ”Televisioon sopivin hahmo”, kuten Markku Koski tuoreessa väitöskirjassaan ilmaisee. Nykyistähän on moitittu värittömyydestä.

”Laatulehden” artikkelista sai jopa sellaisen vaikutelman, että kokemus peräti viideltä vuosikymmeneltä olisi toimittajan mielestä jotenkin paheksuttava asia. Dessutom pitää kokemusta hyödyllisenä, erityisesti jos kokemusta on kertynyt vastuullisista tehtävistä vaikeina aikoina.

Siitä kai emme pääse mihinkään, että Kepu-puolue ei lakkauta itseään näillä lumilla. Emmekä siitä, että Kepu-puolueen päälliköstä tulee pääministeri. Emmekä siitä, että valtakunnassa pitää olla pääministeri.

Valitettavasti.

Tuli sille paikalle kuka tahansa näköpiirissä olevista, ei homma ainakaan nykyistä huonommaksi voi mennä. Sen vuoksi Dessutom ei maanpakoon Ruotsiin lähtisi, vaikka uusi pääministeri olisi Paavo.

Ei lähtisi, sillä hän juuri eilen palasi Ruotsista. Eikä sielläkään hallitustouhu hääviä näyttänyt olevan.