"Annapas
ajan kulua / päivän
mennä, toisen tulla..."
Muutama
viikko sitten ajoin työasioissa moottoritietä Salon suuntaan. Sammatin
liittymän kohdalla mieleen juolahti vanha muisto lukiovuosilta. Luokkamme
kevätretki vei silloin monen muun kohteen ohella Elias Lönnrotin syntysijoille.
Se ei
tuntunut silloin ollenkaan kiinnostavalta. Jotain pettuleipää siellä
tarjottiin. Mieluummin olisimme kiirehtineet Linnanmäelle, mutta luokanvalvoja
päätti.
Myöhemmin
olen itse muutaman kerran vienyt Vuoronvarausviraston ulkomaisia vieraita
Paikkarin torppaan ja selostanut heille suomalaisen mytologian sisältöä ja
Lönnrotin osuutta sen keräämisessä. Lahjoiksi vieraille olemme antaneet
Kalevalan käännöksiä sekä kuvitettuja taidepainoksia.
Nyt
Paikkarin torpalle kuuluu huonoa. Siksi päätin paluumatkalla poiketa
vilkaisemaan. En tietenkään toivonut tähän vuodenaikaan pääseväni sisälle.
Kunhan nyt etäältä pääsen vilkaisemaan.
Eliaksen
isä rakensi torpan vuonna 1800, vain pari vuotta ennen Eliaksen syntymää. Siinä
torppa on sinnitellyt läpi vaikeiden aikojen, on ollut nälkävuosia, sortokausi,
sisällissota, pulavuodet, talvi- ja jatkosota ja montakin lamaa. Aina on torpan
vaalimiseen riittänyt varaa ja kulttuurista tahtoa, sillä sen kansallinen
merkitys on yleisesti ymmärretty. Lönnrotin merkitystä suomalaiselle
kansalliselle heräämiselle ja sitä kautta menestymiselle ei kai kiistetä
missään, oli aate tai ideologia mikä tahansa.
Hyvää
tahtoa kesti pitkälti yli 200 vuotta ennen kuin tilanne muuttui. Vasta Jyrki
Kataisen (kok) hallitus huomasi, ettei tällaiseen ole enää varaa.
Paikkarin
torppa ei ole tuottoisa bisnes. Museovirastolta vähennettiin määrärahoja ja se
joutuu luopumaan monen museon ylläpidosta. Syntyy säästöjä. Veroja voidaan taas
alentaa. Siitä äänestäjät pitävät - ainakin isotuloiset.
Tulevat
luokkaretket eivät enää suuntaudu sinne. Tai ehkä liikemiehet kehittävät
Paikkariin oheistoimintaa, vesiliukumäkeä, puuhamaata, festivaaleja,
supermarkettia, kylpylää. Elias-landia voisi tuotteistaa vanhan brändin.
Kuvassa
päähenkilön patsas (Emil Wikström 1902) Helsingissä Lönnrotinkadulla. Rakennus
takana on entinen Helsingin Suomalainen Realilyseo, nykyinen Ressun lukio.
* *
*
Nyt aion
poistua paikkakunnalta maalaismaisemiin, kuten eilen jo uhkailin. Vapun jälkeen
on vuorossa virkamatka Tallinnaan. Pysyn siis tuokion verran poissa tältä
palstalta. Hyvää vappua lukijoille.