Teoreettisen
fysiikan professori Kari Enqvist kirjoitti esseekokoelmassaan "Vien
rucolan takaisin" humanisteista. Hän oli nähnyt sellaisia opiskelijoita
Yliopiston kirjastossa. Tunnusmerkillistä oli, että humanisti kulki
talvipakkasellakin ilman päällystakkia ja tuli kirjastoon pikkuisen humalassa.
Tunnusmerkit
ovat luultavasti paikkansapitäviä, ainakin jos hän on sattunut näkemään entisen
hyvän kaverini Simo L:n. Hän oli henkeen ja vereen humanisti - kirjallisuuden
opiskelija ainakin kymmenettä vuotta. Hän tuskin koskaan omisti talvitakkia ja
saapui varmasti usein kirjastoon Vanhan Kuppilan kautta. Lisäksi hän oli sitä
mieltä, että Yliopiston kirjasto on erinomainen paikka iskeä naisseuralainen,
joka päästää kämpille yöksi.
Autuaasti
poisnukkunut humanistikaverini Simo tuli mieleen, kun luin Helsingin Sanomista
Saska Saarikosken kolumnin "Atomia on helpompi tutkia kuin ihmisen
elämää" (HS 17.4.14). Siinä
humanistiraukkoja kohdeltiin vähän samoin kuin Enqvist. He eivät edes ymmärrä
sellaisia tieteen peruskäsitteitä kuin "massa",
"kiihtyvyys". Siinä ei auta minkäänlainen klassinen sivistys.
"Matti Klingen kaltaiset intellektuellit ovat kuin esiintymisalueensa
äärirajoille uskaltautuneita lintuja, jotka ovat jatkuvasti vaarassa
paleltua hengiltä.
Erityistä
kaltoinkohtelua kolumnissa saavat yhteiskuntatieteet. Totta onkin, että
yhteiskunnat ja valtiot ajelehtivat kuin ankkurittomat laivat myrskyissä, joita
taloustieteiden mestareiden järjestämät finanssikriisit jatkuvasti nostattavat
hallitsemattomiin mittoihin. Yhteiskuntatieteillä kun ei ole samanlaista
arvovaltaa kuin luonnontieteillä, juridiikalla ja taloustieteillä.
Johtopäätös:
humanistit pitäisi pistää tankkaamaan ainakin luonnontieteen peruskäsitteet.
Siinä Kari Enqvist ja muutamat muut luonnontieteiden edustajat näyttävät
tekevän parhaansa. He kirjoittavat kansantajuisia kirjoja. Minulla kin on
hyllyssäni odottamassa "Suhteellisuusteoriaa runoilijoille".
Saarikosken
kolumni pisti vähän minunkin sydämeeni. Pilkkaako hän tällaisia kuin minä? Voin
avoimesti myöntää, että en paljonkaan suhteellisuusteorioista ole selvillä.
Fysiikka jäi lukioon, arvosana muistaakseni 6. Korkeampi koulutus on pelkästään
humanistiselta alalta. Yliopiston kirjastossa olen kyllä paljonkin istunut, en
kuitenkaan koskaan juovuksissa. Talvitakki minulla kyllä oli. Naisia en muista
sieltä iskeneeni.
Helsingin
Sanomat näyttää tehostaneen tiedeosastoaan. Niitä on joka päivä, suurelta
osalta luonnontieteiden alalta, joten meikäläisen ymmärryskyky on ilmeisesti
kyseenalainen.
Lääketiede
on varmaankin kansaa kiinnostavin tieteenala - ymmärrettävistä syistä.
Kaivataan tietoja siitä, mikä tepsii tautiin. Siinä ollaan täysin
asiantuntijoiden varassa, mutta jatkuvasti kohTdataan ristiriitaista
informaatiota siitä, mikä on terveellistä tai laihduttavaa tai parantavaa.
Tieteellä ei ole täyttä auktoriteettia kun rinnalle pyrkii humpuuki. Vai onko
kaikki humpuukiksi leimattu sitä ihan oikeasti? Siihen jää se tila, kuka mihinkin
uskoo.
Minun
äitini uskoi homeopatiaan - se paransi hänen syöpänsä. Häneltä löytyi
viisikymppisenä kainalosta etäpesäke. Se leikattiin Jyväskylän
keskussairaalassa ja alettiin etsiä, missä se varsinainen sijaitsee.
Vuosikausia sitä etsittiin mutta ei löydetty.
Muori
hankkiutui salaa homeopaattisen lääkärin (siis ihan oikea suomalainen pätevä
lääkäri, minä tarkistin asian!) hoitoon. Hän eli vielä 35 vuotta ilman syöpää.
Hän oli täysin vakuuttunut, että sieltä löytyi apu. Paha siihen oli vastaankaan
väittää, vaikka järki niin vaatisi. Perehdyin pikkuisen tuohon oppiin, sen
minkä hölmö humanisti nyt ymmärtää. Ei vakuuttanut. Vähän kuin samaanien
henkiusko.
Onhan
näitä monenlaista yrittäjiä ollut, kuten seuraava ilmoituskin kertoo. Tätä jopa höpsö humanistikin
ymmärtää epäillä.