Yön herkkuja

 

Olen yleensä vähän kranttu suuhunpantavan suhteen. Suosin terveellisiä ruokia, kasvisruokakin kelpaa, iloitsen erityisesti itämaisen keittiön annoksista.  

Joskus kuitenkin tulee poikkeuksia. Tässä eräänä yönä astelimme herraseurassa pitkäksi venähtäneen sidosryhmätapaamisen jälkeen Helsingin rautatieaseman editse. Siinä Makkaratalon kohdalla joku meistä huomasi sattumalta - se oli kai Watkinson - että ei yöllä voi mennä aseman ohi poikkeamatta nakkikioskille.  

Asemahallin öinen ruokatarjonta ei tunnetusti ole erityisen terveysvaikutteista. Ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään. Moni muistaa Möttösen. Se oli aikoinaan Helsingin aseman kuuluisin annos. Iso rasvainen lihapiirakka, varsinainen lötkö, ruma kuin mikä. Ja suosittu!  

Nyt herraseurueemme meni asemahallin kojuun, jonka listalla oli makkaraa. Ostin bratwurstin ranskalaisilla, ja paljon ketsuppia päälle. Juomaksi sentään jäävesi, ei limsa.  

Jostakin muistin salatuista sopukoista nousivat esiin nuoruuden nakkikioskit. Jyväskylän kirkkopuistossa oli yksi, joka tuli tutuksi. Sieltä sai aina ison annoksen makeaksi kuullotettua sipulia kaikkiin annoksiin. Se peitti alaikäisen hengityksestä kotona kielletyt aromit. Tukholmassa sai Sibyllakorv med mos -annoksen päälle kauhallisen bostongurkaa.  

Erityistä nostalgiaa jokainen 70-luvun Suomessa junareissuilla kulkenut tuntee maaseudun ja pikkukaupunkien asemaravintoloiden tarjontaan. Niissä oli muutakin kuin makkaraa. Katsokaa kuvaa - sen saa suuremmaksi klikkaamalla. Tarjolla oli monenlaisia herkkuja kansalliseen makuun. Tuollaisissa paikoissa minäkin muistan usein reissuillani poikenneeni. Huomaattehan alaosan tiukat ukaasit nuorisolle. Ne taisivat kuitenkin jäädä tyhjäksi julmisteluksi. Olen muistavinani, että syntymävuoden kohdalta väärennetty teinikortti kelpasi vaikka missä. Tosin kokemukseni oli 60-luvun puolelta.  

Kuva on vuodelta 1977 tai -78, selvästikin vapun aikaan. Sen voi päätellä alalaidan toisesta lapusta, josta ilmenee, että ravintolan lista elää vuodenajan herkkujen tahdissa.

 

 

 

Innovatiivista toimintaa

 

LISÄYS, kirjoitettu la 20.4.

Luin tänä aamuna toisen kirjakaupan mainoksesta, että äskettäin leikatun käsivamman vuoksi John Irving ei pysty signeeraamaan kirjaansa. Tämä ilmoitus tekee postaukseni ydinkohdan aiheettomaksi. Pahoittelen puutteelliseen tietoon perustuvaa irvailuani.
Dessu

===========================

Eilisessä postauksessani vastailin saamieni haasteiden kysymyksiin. Jos olisin siirtänyt vastaamisen tähän päivään, olisin yhdessä kohdassa vastannut toisin. Sellaista on maailman meno: kaikki muuttuu.  

"Minkä kirjan ostit viimeksi?", haasteessa kysyttiin. Eilinen vastaukseni on tänään vanhentunut, sillä ostin tänään kirjan. Matkustin sitä varten raitiovaunulla Töölöntorilta Akateemiseen kirjakauppaan. Satoi melkein kaatamalla, siksi raitiovaunu. Kuivalla säällä olisin kävellyt.  

Olen varmaan ennenkin maininnut, että olen vuosikymmenet kerännyt kirjoihini kirjailijoiden nimi- tai omistuskirjoituksia. Kokoelmani on aika laaja. Mukana on monta nobelistiakin. Täydennän kokoelmaani aina kun mahdollista. Tänään oli taas mahdollisuus - sitä varten Akateemiseen lähdin.  

Kirjailija John Irving on Suomessa markkinoimassa uutta kirjaansa "Minä olen monta" (In one Person). Ei Irving mikään ykkössuosikkini ole mutta aivan lukukelpoinen kuitenkin. Tunnen hänen tuotantoaan ihan sieltä "Kaikki isäni hotellit" - ja "Garpin maailma" -teoksista asti.  

Nyt olin menossa ostamaan uusimman ja pyytämään nimikirjoituksen. Ensin oli haastattelu, jonka hoiti suomentaja Kristiina Rikman. Sitten siirryttiin jonoon pyytämään signeerausta.  

Mutta, mutta... Ei mennytkään niin kuin tavallisesti. Kun pääsin pöydän ääreen ja avasin kirjan nimiösivun, kirjailijalla ei ollutkaan kynää vaan hän löi sivulle leiman ja sanoi voilà, katsoi silmiin ja hymyili metkasti, ja sitten seuraava asiakas ja kirja. Jono eteni tosi sukkelasti.  

Nyt minulla on siis kokoelmassani uusi kirja, joka on varustettu kirjailijan leimalla (kuva). Miten siihen pitäisi suhtautua? Mietin, onko se kirjailijan itsensä keksintö vai kustantajan vai kirjakaupan. Tekeekö kirjailija saman Euroopan kiertueensa muissa maissa?  

Kirjakaupassa oli haastateltavana muitakin uusien kirjojen tekijöitä. Viereisessä jonossa oli MTV3:n ranskan-kirjeenvaihtaja signeeraamassa Rivieraa, Nizzaa ja Cannesia esittelevää uutuuskirjaansa. Seuraavana haastateltavaksi tuli Eduskunnan puhemies, jolta myös on tullut uusi kirja. Kummallakaan ei näkynyt leimaa. Kynällä kirjoittivat. En silti ostanut.  

*    *   *     

Dessu, joka on tunnetusti innovatiivisuuteen innostuneesti suhtautuva kansalainen, tarjoaa nyt jatkoidean kaikille maailman kirjailijoille, kustantajille ja kirjakaupoille. Pistäkää ihmeessä kirjailijan nimikirjoitus jo kirjapainossa siihen nimiösivulle. Sillä tavalla sen saisivat kaikki kirjan ostajat. Eikä tarvitsisi vaivata kirjailijaa paikalle.  

Lohdutukseksi itselleni kaivoin hyllystäni John Irvingin edellisen teoksen. Siihen sain aikoinaan ihan kynällä kirjoitetun nimikirjoituksen (kuva 2). Kyllä se oli mieluisampi.

 

 

Haasteellista

 

Blogeissa kiertää haasteita ja kyselyitä. Olen vähän huono sellaisissa, sillä usein ne jäävät. Tällä kerralla yritän kohentaa huonoa mainettani ja vastata samalla kerralla peräti kahteen haasteeseen. En ole aikoihin mihinkään kyselyyn osallistunut, joten ehkä on aika parantaa tapansa.  

Haasteita kuuluu jatkaa. En kohdista haastetta kenellekään nimeltä mainiten. Jatkakaa, hyvät lukijat, jos haluatte. Älkää jatkako, jos ette halua. 

HAASTE 1 :

1. Mikä kirja olisi paras kuvailemaan sinun elämääsi?
Vaihtelee vuosittain, mutta juuri nyt niitä on kaksi, samaa aihepiiriä mutta eri näkökulmasta:

Yoshida Kenko: Joutilaan mietteitä

Tom Hodgkinson / Matthew De Abaitua (toim.) Matkaopas joutilaisuuteen
 
2. Luetko runoja?
Kyllä, kaiken aikaa, hitaasti, yleensä yhden päivässä.

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?
Mieluummin divareissa. Aika usein Pentinkulman päivillä ja Vanhan kirjallisuuden päivillä. Välillä myös Mukkulassa.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Ikiaikainen suosikkini Pentti Haanpää on jokseenkin kokonaan filmaamatta, vaikka hänen tekstinsä hyvin siihen muotoon taipuisivatkin. Eivät kuitenkaan taitaisi olla kaupallisesti kannattavia aiheita.
 
5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, muttet ole (vielä) saanut aikaiseksi?

Ensimmäisenä tulee mieleen Tolstoin Sota ja rauha.

6. Onko sinulla salaisia lempikirjoja, joita et kehtaa paljastaa?
Kelpaisikohan tähän Apollinairen "Hirveä Hospodar"? Tai sitten Anni Polva, joka on piilossa kesämökin kirjahyllyssä (ks. kuva).

7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?
Kiinnostavimmat taitavat olla jo tuonpuoleisessa.

8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?
Olisikohan Josef Knecht (Hermann Hessen Lasihelmipelin "Magister"). Toinen olisi Faust.

 
9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoistaan pitäisikään)?
Tässä kysymyksessä mieleen juolahtavat sellaiset vähän keskimääräistä viekkaammat, kuten Mark Twain, George Bernard Shaw, Eugene O´Neill ja August Strindberg. Ja Haanpää tähänkin.

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?
Divarista löytyi Kerstin Ekmanin Händelser vid vatten.

11. Mitä luet juuri nyt

Monta kirjaa menossa yhtä aikaa, kuten aina. Päällimmäisenä tuo ed. kohdan Ekman. Muita: La grande parade (kuvataidekirja) / Eeva-Liisa Manner: Varokaa voittajat / Heikki Salo: Kahlekuningaslaji - laululyriikan käsikirja /  Ville Ranta: Eräänlaisia rukouksia (sarjakuva) / Päivi Lehtola: Järven syvyyden mittaaminen /

====================================

HAASTE 2 :

Jos olisin vesi, olisin Längelmävesi. Sen rannalla vietän kesäni. 

Jos olisin kukka, olisin vanamo - "Tuoksut vanamon ja varjot veen..."
Jos olisin eläin, olisin kanarialintu. 

Jos olisin soitin, olisin sähkökitara.
Jos olisin hedelmä, omena (valkea kuulas)
Jos olisin talo, olisin vanha hirsitorppa, jonka raot on täytetty sammaleella. 

Jos olisin kirja, olisin nahkakantinen kootut teokset.
Jos olisin maisema, olisin kesäyön näkymä saunan laiturilta järvenselälle.
Jos olisin juoma, vaahtoava tuopillinen keskikaljaa.
Jos olisin puu, olisin kukkiva pihlaja.
Jos olisin joku, olisin nuori ja notkea.