Suostuin
lopultakin menemään jäähalliin. Minkään urheilutilaisuuden kutsuun en ole
koskaan sortunut, mutta nyt en voinut kieltäytyä. Houkutuksen nimi oli Ultra
Bra.
Yhtye
tuli minulle aikanaan tutuksi levyiltä, jotka soivat auton soittimessa matkalla
maalle. Kiinnitin huomiota erityisesti omaleimaiseen lyriikkaan. Oikein
miellyttävää kuunneltavaa, täytyi myöntää. Silloin viisikymppisenä ei enää
osannut monestakaan nuorisobändistä innostua. Tutustumista edisti myös se, että
yksi bändin jäsenistä oli tuttavaperheen lapsi
Nyt
lopultakin menin konserttiin. Seurassani oli kaksi musiikkialan ammattilaista.
Edellisenä iltana kaivoin hyllystä sinne hautautuneet kolme cd-levyä ja
kuuntelin ne läpi ja seurasin sanoja koteloissa mukana olleista vihoista. Näin
minulla oli mahdollisimman tuore taustakokemus uuden elämyksen pohjaksi.
Vältän
johdonmukaisesti arvostelemasta julkisesti musiikkiesityksiä, sillä minulla ei
ole osaamista sen vertaa, että voisin sanoa muuta kuin että diggasin / en
digannut. Seurassani olleet ammattilaiset sen sijaan sanoivat paljonkin, kun
istuimme iltaa konsertin jälkeen. Molemmat olivat poikkeuksellisen innoissaan.
Oli paras areenakonsertti ikinä, ja päälle tuli ihastelevia analyyseja ja
perusteluja siitä ja tästä hienosta havainnosta.
Oikein
sympaattinen konsertti olikin. Pidättyvyyteni johtuu kokemuksen puutteesta.
Areenakonsertteja minulla ei ole takana kuin Hector. Stadionilla olen
kuunnellut Rolling Stonesia ja Mestareita lavalla. Ulkoilmassa olen ollut
kahdessa ensimmäisessä Ruisrockissa 1970 ja 71.
Konserttitaloissa
pidettyjä rock-konsertteja sen sijaan on vaikka kuinka paljon, Jimi Hendrixistä
Creamiin ja Procol Harumista Black Sabbathiin. Kaikkien aikojen parhaaksi
nimeän bändin nimeltä The_Band Tukholman vanhassa konserttitalossa 1971. Sen
voittanutta ei ole enkä usko että tuleekaan. Sieltä ostin myös levyaarteet
nimeltä Music from the Big Pink ja Stage Fright.
= =
= =
Blogin
pito on pitkin syksyä kangerrellut. On tullut tunne, että Töölöntorin blogin
Parasta ennen -päivämäärä on ohitettu. Kahdeksan vuotta tätä on jatkunut ja
kohta tulisi tuhat kirjoitusta täyteen. Lukijatkin ovat selvästi huomanneet
väsähtämisen, ainakin kommentit ovat takavuosista vähentyneet.
On
aika vetäytyä perinteelliselle tauolle. Syön lautasellisen riisipuuroa
rusinakiisselin kera. Jälkiruoaksi kahvia ja omatekoisia hiekkahentusia. Sitten
nousen uuninpankolle, vedän karvat korville ja annan unen tulla niin kauan kuin
nukuttaa. Heräilen sitten kun kevät pikkuisen pilkistää.
Suunnittelen,
että kevätkaudella Töölöntorin blogi ilmestyy nykyistä huomattavasti harvemmin.
Tilalle olen miettimässä muuta kirjoituspuuhaa. Toisenlaista blogia, jolla olisi uusi nimi ja alusta. Kaikin puolin nykyisestä poikkeava. Katsotaan nyt, kuinka
käy.
Toivotan
lukijoille hyvää joulua ja uutta vuotta. Siltä varalta, että talviuneni jatkuu
pitkään, toivotan saman tien myös hyvää loppiaista ja laskiaista.