Egon
Friedell siteeraa Uuden ajan kulttuurihistorian alkusivuilla Ralph Waldo
Emersonia tavalla, joka pistää blogikirjoittajan tunnistelemaan itseään ja
puuhasteluaan. Luulen, että minä en ole ainoa.
"Lausu tänään julki se, mitä tänään ajattelet, ja julista yhtä huolettomasti huomenna, mitä huomenna ajattelet, joskin se, mitä edellisenä päivänä olet sanonut, on täydessä ristiriidassa sen kanssa. Johdonmukaisuus on peikko, joka kummittelee vain ahtaissa aivoissa."
Kun
joskus tulee luetuksi omia vanhoja blogitekstejään, tulee vastaan juttuja,
joita ei voi kuin ihmetellä. Mitähän olen tuossakin ajatellut? Taidanpa
deletoida koko kirjoituksen.
Häpeän
tunteen voi yrittää kumota siteeraamalla suurta periaatteen miestä Pontius Pilatusta,
joka sanoi: "Minkä kirjoitin, sen
kirjoitin." Se on niin ylittämättömän suoraselkäisesti ajateltu, että
sitä siteerasi Nummisuutareiden lukkari Sepeteuskin.
Amerikassa
kaikki on tunnetusti joustavampaa. Marx sanoi: "Nämä ovat periaatteeni, ja ellette satu pitämään niistä, voin
kyllä vaihtaa niitä." (siis
Groucho Marx, ei Karl). Täytyy myöntää, että tällä asenteella blogin pito ja
muukin elämä kävisi helpommaksi. Mutta mehän olemme eurooppalaisia, siis
puritaaneja.
Vai
olemmeko sittenkään. Ranskalaisen dekadenssin kuuluisin runoilija Charles
Baudelaire ei ollut erityisen puritaani. Hänen mukaansa eräs perustavaa laatua oleva oikeus oli
päässyt unohtumaan, "oikeus puhua
omia väitteitään vastaan".
Näitä
ristiriitaisia näkökulmia muistissa pitäen luin muutaman edellisen
blogikirjoitukseni. Pitkän harkinnan jälkeen kallistuin herra Pilatuksen
kannalle. En deletoi, vaikka mieli tekisi.
Mutta
on tässä näppäimistöä näpelöidessä syytä olla tarkka, ettei tule ylivoimaisia
houkutuksia olla huomenna eri mieltä itsensä kanssa.
(Kuva: Uuno Nurmi: Kirjoittaja / Tikanojan kotimuseo
Vaasa)
