Tie
perille on järkyttävän mutkikas. Viimeiset viisi kilometriä pitää ajaa
kakkosella kapeaa ja kuoppaista hiekkatietä jalka valmiina äkkijarrutukseen.
Tie kiemurtelee suurten tammien ja vaahteroiden alta vanhojen maalaistalojen
navetan peräseinää hipoen. Jos sellaisessa kohdassa joku tulee mutkan takaa
vastaan ja nokkakolari vältetään, ohittamispaikan löytäminen vaatii
jommankumman peruuttamista väljemmälle paikalle.
Mutta
kaikkeen tottuu. Oikeastaan kylätien tarkkuusajo on nautinto. Kyllä se
ilmeettömän kiitämisen moottoritietä pitkin voittaa.
Tarkoitus
oli viipyä mutkien takaisessa maalaisrauhassa ainakin syyskuun loppuun. Mutta
tuli muitakin matkoja mutkiin.
Yskä
alkoi jo ennen juhannusta. Ei siinä mitään yllättävää, niin on käynyt monena
kesänä ennenkin, hyvin monena. Joskus syksylläkin. Sen tietää, että kun yskä
alkaa, se ei hevillä pois lähde. Menee pari kuukautta ja sitten se häipyy
itsekseen.
Monena
kesänä vuosien varrella on kuitenkin tullut käydyksi lääkärissä suunnilleen
kuukauden köhimisen jälkeen. On määrätty keuhkoröntgen ja antibioottikuuri. Ei
vikaa, ei vaikutusta. On kasvanut asenne, että sen kuvion toistaminen on
turhaa.
Mutta
nyt tapahtui jotain ennen kokematonta. Nieleminen ja haukotteleminen alkoivat
kahden kuukauden kohdalla tuottaa kipua.
Minä
haluan nieleskellä ja haukotella. Molempia, usein! Monta kertaa pitkin päivää.
Ne ovat elintärkeitä kykyjä, joiden pitää olla jatkuvasti vapaasti käytettävissä.
Ei
auttanut kuin lääkäriin. Helsinkiin, sinne virusten käärmeenpesään.
Tällaisena
korona-aikana asiat menevät kuitenkin mutkikkaampaa reittiä. Lääkärin
tutkimukseen piti mennä koronatestin kautta, kun on sitä yskääkin. Oli se
odotushuone ikävä paikka maalaisidyllin jälkeen. Paljon mieluummin ajelisin
niillä mutkaisilla kyläteillä ja haukottelisin omenapuun alla.
Testi
ei ollut mitenkään erityisen miellyttävä mutta ei niin pahakaan kuin oli
peloteltu. Pahempi oli kurkun raapaisu litteällä tikulla - siitä tuli
yökötysrefleksi. Ja tietysti keuhkoröntgen taas. Ja laboratorion verikokeet.
Nyt
tulokset ovat tulleen, ja kaikki on kunnossa. Mitään vikaa ei löytynyt. Vain
tulehdusarvo vähäisesti koholla.
Antibioottikuurilta
vastoin odotuksia vältyin. Sen sijaan lääkäri määräsi kokeiltavaksi
astmalääkettä. Minulla on nyt pieni vekotin, jota ensin napsautetaan ja sitten
imaistaan keuhkot täyteen.
Astmaan
en usko. Sen sijaan myöhemmin tulevaan allergiatestiin uskon enemmän.
Jonkinlaista epäilyä siihen suuntaan olen näiden pitkien yskien kanssa
tuntenut. Ei ehkä siitepöly- vaan jotain pöly- / home-allergiaa.
Nielaisu-
ja haukottelukyky on ollut pikkuhiljaa palautunut, ihan itsekseen. Yskäkin on
vähenemään päin. Nyt on harkinnassa, palaanko maaseudun mutkaisille kyläteille
pysyäkseni viruksilta turvassa ehkä ihan pakkasen tuloon asti.