Valmistauduin huolellisesti. Pidin tipattoman lokakuun. En syönyt punaista lihaa enkä eläinrasvoja (niitä nyt en syö muulloinkaan – poikkeuksena kala).
On tulossa perinteeksi muodostunut lääkärin määräämä vuosikatsastus. Sen ensimmäinen osa oli laboratorion verikoe. Maisasta olin katsonut, mitä tutkitaan. Ne olivat samat kuin ennenkin (Pt-GFRe, P-Kol-LDL, P-ALAT, P-Krea, P-Na ja P-K).
Tämä on salakieltä. En ryhdy tässä opastamaan osaamattomia, sillä uteliaat saavat koodit helposti selville vaikkapa Googlen avulla. Niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla.
Niinpä minä perjantaina aamuyöstä kolmen tunnin yöunen jälkeen könysin läpi tuulen ja tuiskun terveyskeskukseen piikitettäväksi. Siunasin mielessäni, että onneksi tällaisia klo 9.00 alkavia aamuyön pakkolähtöjä ei tarvitse usein sietää. (Kuva: Martin Lewis 1934)
Minulle kellonaika 9.00 on aamuyötä. Vuorokausirytmini on hieman epätyypillinen. Nukkumaanmenoaikani on klo 4. Sen muuttaminen olisi iso operaatio, johon ei hevin kannata ryhtyä.
Joku lääkäri taannoin moitti minua epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä. Uskalsin väittää, että harvalla kansalaisella on niin säännöllinen vuorokausirytmi kuin minulla. Jostain syystä jäi aavistus, ettei lääkäri silti ollut ihan tyytyväinen, vaikka vakuutin nukkuvani täysin säännölliset seitsemän tunnin yöunet ja lisäksi tunnin iltapäivätorkut.
Onko sillä väliä, milloin nukkuu, kunhan nukkuu riittävästi?
Maisa lähetti verikokeen tulokset heti samana iltapäivänä. Tässä asiassa julkinen terveydenhoito toimii vielä nopeasti ja jämptisti – ei ole hallitus vielä huomannut poistaa rahoitusta. Mittaustuloksista näkee myös, ovatko tulokset kunnossa vai ylittyvätkö / alittuvatko normaalin raja-arvot.
Tulokset olivat neljässä kohdassa ”normaalit”. Kolesteroli kunnossa (1,6) , maksa kunnossa (26). Kohdassa P-Krea yläraja ylittyi kahdella (100 / 102) ja kohdassa P-Na myös kahdella ( 145 / 147).
Vertasin tuloksia viimevuotiseen. Hitto vie, mikään ei ollut muuttunut. Samat normaalit, samat ylitykset. Heräsi epäluulo, tutkivatko ollenkaan vai pitivät viimevuotiset tulokset voimassa.
Vai olenko minä näissä sisuskaluston toiminnoissakin yhtä säännöllisen vakiintunut kuin nukkumisrytmissä? Mikään ei muutu.
Nyt
jään odottamaan lääkärin kommenttia Maisassa. Viime vuonna tulos ei aiheuttanut
mitään toimenpiteitä. Saas nähdä, kuinka nyt.
3 kommenttia:
symppaan kovasti yökukkumistasi. olet yöeläin, jonka pitää saada nukkua päivät ja valvoa yöt. onko se tottumusta vai sisäistä kelloa, luultavasti molempia. jokainen säätää omat uninorminsa. sitä paitsi yön hiljaisessa ilmapiirissä on hienoa valvoa ja miettiä mitä maailmalla oikein tapahtuu ja millä tavalla.
oma vuorokausirytmini heilahti jossakin vaiheessa toisin päin. nykyään olen puoliunessa usein jo iltakymmeneltä. siitä on enää lyhyt ujutus varsinaiseen uneen. heräämisen vaikeus kyllä kasvaa mustan ja märän aikana. silloin muistan esko valtaojan ajatuksen, jonka mukaan ennen keskipäivän kahtatoista maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään merkityksellistä.
meri
Kyllä siinä taitaa olla molempia. Virkavuosina oli paljon klo 8 alkavia työpäiviä, jolloin piti pakottaa itsensä nukkumaan kohta keskiyön jälkeen. Kyllä siihenkin aikatauluun tottui, kunhan loman jäljiltä tavoitti rytmin. Eläkevuosina yökukkuminen on hitaatsi hiipinyt yhä myöhemmäksi. Nykyisin pitää pakottaa itsensä nukkumaan klo 4, vaikkei nukuttaisi. Jokin tolkku sentään on pidettävä.
Yöpuuhailu on nautinnollista. Mikään ei häiritse, kiirettä ei ole. Luen, katson elokuvia ja sarjoja. Kirjoitan luurit korvilla, ja musiikki voi olla kovalla. Voin rauhassa mietiskellä ja etsiä tarpeellisia aineksia hyllyjen kirjoista.
Tai sitten voin ihan vaan tuumailla omiani ja katsella ikkunasta. Ei tarvitse miettiä, että aamulla pitäisi kiireesti lähteä liikkeelle. Eläkevuosien tärkeitä oivalluksia on ollut, että olen tähän mennessä jo aivan tarpeeksi lähtenyt kiireesti liikkeelle.
Lähetä kommentti