Hienotunteisesti

 

                                                             Liisa Hietanen 2011

Alaovella naapurin insinööri tuli vastaan. Vilkuilin pakoreittiä, mutta ei auttanut. Pakko siihen oli pysähtyä.

Tarmo Y oli tavallistakin äreämmällä päällä. Valitus alkoi heti. Yrittävät pirulaiset kieltää häntä syömästä mieliruokiaan. Siihen hän ei suostu. Ei!

Yritin leppyytellä, että eiväthän uudet ruokasuositukset kiellä, suosittelevat vaan. Mutta Tarmolle ´suositus´ ja ´kielto´ tuntuivat olevan synonyymejä.

Taitaa olla merkitystä silläkin, kuka kieltää tai suosittelee. Kun muutama vuosi sitten nuori tyttölääkäri kielsi Tarmolta viinan, hän ei ottanut tosissaan. Eihän olut ole viinaa, hän tuumasi. Vasta kun vanhempi mieslääkäri oli tullut määräämään kaikki alkoholipitoiset juomat lopullisesti pois, hän uskoi. Nyt hän oli nähnyt televisiossa täti-ihmisen kieltämässä makkarat ja leikkeleet. Yhden ilmansuunnan poliittista terminologiaa sisältyi Tarmon kommenttiin: ituhippi, viherpiipertäjä, ilmastohumppa.

Ei Tarmon kanssa kannata käydä väittelemään –  ei asia sen valmiimmaksi tule. Aineksia minulla kyllä olisi ollut. Uusi ravintosuositus on monilta osin kuin minun tekemäni. Minun ei kovin paljon tarvitsisi muuttaa pitkäaikaisia ruokatottumuksiani. Muutamassa kohdassa kyllä pitäisi. Mutta en muuta, kun itsepäinen olen minäkin.

Totuin kasvisruokaan jo opiskeluvuosinani, kun asuin kollektiivissa, joka noudatti kokkiopiskelijan johdolla kasvisdieettiä. Punaista lihaa en syö melkein ollenkaan. Makkara on myös boikotissa, mutta siihen on kolme poikkeusta. 1. Tikun nokassa käristetty grillimakkara juhannusyönä kaverin kanssa mökillä. 2. Joskus harvoin Tampereella käydessä mustamakkara Tammelantorilla. 3. Sairaalassa puolitoista vuotta sitten, kun niitä vähän väliä eteen kannettiin.

Kala on mieliruokaani. Norjan lohi on kuitenkin aikoja sitten jäänyt. Tilalla kotimainen kirjolohi sekä järvikalat. Vihannekset, juurekset, hedelmät ja marjat kuuluvat jokapäiväiseen käyttöön. Näiltä osin  suositusmäärät varmasti täyttyvät.

Korjattavia kohtia olisi kolme, mutta enpä taida korjata. 1. Kanaa on tarjolla lounaaksi usein suosimissani etnisissä ravintoloissa. 2. Alkoholia kuluu kaveritapaamisissa ja yömyssynä. 3. Palkokasvit ja pienet kalat (muikku, silakka) ovat kihdin vuoksi pois käytöstä. Niiden ravintosisältö pitää korvata muilla aineilla.

Olen pikkuisen ihmetellen lukenut Xwitterissä ja muualla, miksi aikuiset ihmiset parkuvat niin paljon, kun heille kerrotaan, millainen olisi tieteellisen tutkimuksen pohjalta hyvä ruokavalio terveydelle ja ympäristölle? Siis kerrotaan tarkkaan tutkittua tietoa heidän hyödykseen. Ei se mikään poliittisesti motivoitu mielipide ole. Kukaanhan ei pakota syömään mitään. – Se on sitten kokonaan eri asia, että köyhillä ei ole varaa syödä terveellisesti. Nykyhallituksen poliittinen linja ei edistä ravintosuositusten toteutumista.

Tarmokin julisti, että hän aikoo nyt lisätä lihan ja makkaran syöntiä, niin että ituhippejä varmasti vituttaa. Meinasin yllyttää, että pyöritä ihmeessä pihvisi ja makkarasi suolatiinussa, jotta vielä enemmän vituttaisi, mutta maltoin kuitenkin hienotunteisesti pitää suuni kiinni.

 

                                                                                        Honoré Daumier

Ellei joku satu tietämään

 

• -  Ellei joku satu tietämään, mitä eläkkeelle pääseminen tarkoittaa, niin kerrottakoon asia: Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi, hän saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa.

• -  Elämä ei ole rauhallista, Nuuskamuikkunen sanoi ihastuneena. - En tiennyt mitään, mutta oletin kaikenlaista enkä tehnyt kerrassaan mitään vanhasta tottumuksesta. Olin hyvin onnellinen.

• ”Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.”

• Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä, katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantava, ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään miten näiden pitäisi järjestää asiansa. Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. Olipa kerran rouva, joka rakasti tavaroitaan. Hänellä ei ollut lapsia ilonaan tai harminaan, hänen ei tarvinnut tehdä työtä tai valmistaa ruokaa, hän ei välittänyt siitä, mitä ihmiset ajattelivat hänestä, eikä pelännyt mitään. Ja hän oli kadottanut leikkimielensä. Toisin sanoen, hänellä oli ikävä.

• Riippumatolla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä.

• Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, Hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti.  Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat.
  -  Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta ylöspäin.

• Kukaan ei tullut kyselemään, kuinka hän voi,  eikä sitten alkanut puhua muista asioista, antamatta hänelle aikaa pohtia, voiko hän hyvin vai huonosti.

• Näyttää paljon siistimmältä,
  kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti.

• Muumitalossa oli aamiaiseksi pannukakku, suuri, keltainen pannukakku vaapukkahillon kera.  Sitä paitsi oli eilistä puuroa, mutta koska kukaan ei sitä halunnut, se päätettiin säästää huomiseksi.

• Hän ei ollut siivonnut juuri ollenkaan, sillä näin kaukana ei juuri ollut tomua, eikä siivoamista pidä aatteena liioitella.

• Välistä täytyy olla vihoissaan, jok'ikisellä on oikeus suuttua. Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla. - Hän ei puhalla mitään ulos, hän vetää kaiken sisään.- Hän ei osaa suuttua, sanoi Pikku Myy - Se hänessä on vikana.

• -  Usko minua, mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen, sanoi Hemuli.
  -  Niinkö? sanoi Muumipeikko.
  -  Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.

• Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään.  (Hemuli Nuuskamuikkuselle)

• -  Kuuluisuushan on ikävintä mitä on, Juksu sanoi. - Aluksi se on ehkä hauskaa, mutta sitten se tuntuu aivan tavalliselta ja lopulta sitä voi pahoin. Aivan kuin karusellissä ajaminen.

 

Maailmanloppu täällä taas?

Osuipa eteen horoskooppi. Lupasi minulle ensi vuodeksi monenlaista makeaa: rikkautta, rakkautta, terveyttä, uusia tuttavia, ihania matkoja.

Uskoisinko? – En ihan heti hyppää riemusta ilmaan. Pari kohtaa aiheuttaa pieniä epäilyjä.

Totuuden varmistamiseksi hain esiin toisen todistajan, kaikkien ennustajien supertähden, lääkäri-astrologi Nostradamuksen (1503 – 1566).  

Nostradamus pannahinen pilasi ilon. Hän ennusti vuodeksi 2025 silkkaa surkeutta: sotia, sekasortoa, kulkutauteja. Erityisesti Euroopassa elämä käy kurjaksi. Ei nyt ehkä ihan maailmanloppu, mutta melkein.

Uskoisinko? – Kieltämättä tuon suuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa. Toisaalta olisiko Nostradamus pikkuisen erehtynyt vuosiluvuissa? Tuollaisia tapahtui jo muutama vuosi sitten.

Minulla on muistissa epäluotettavaksi osoittautunut ennustus maailmanlopusta. Joskus 1970-luvun alkupuolella luin jostakin ennustuksen (muistaakseni Nostradamus silloinkin) ja siitä tehdyn tulkinnan, jonka mukaan maailmanlopulle oli tarkka päivämäärä. Maailmanloppu oli tulossa joskus loppukesästä 197?.

Tottahan maailmanloppua piti juhlia. Kokoonnuimme pienellä porukalla kesämökille Keurusselän rannalle. Saunottiin, uitiin, maisteltiin jaloja juomia ja odoteltiin loppuillasta iskevää maailmanloppua. Ensimmäinen ja ainoa kerta elämässäni, kun join kammottavan makuista Karhu-viinaa. Juomiksi oli tarkoituksella valittu sellaisia kerran elämässä –tyyppisiä erikoisuuksia.

Keskiyö lähestyi, oli jo pimeää, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten kuului ukkonen etäältä, ja se lähestyi. Kohta se oli päällä. Myrsky nousi, salamoi. Kun pihassa rysähti iso puu nurin ja rikkoi terassin, sisällä istuvien juhlamieli alkoi vaimentua, yksi tytöistä jo itki. Muistan oman hämmentyneen tunnetilani siinä räiskeen keskellä: hupsista, minäkös tässä olin pilkkamielisten juhlaa päällimmäisenä järjestämässä!

Mutta kohta myrsky laantui ja juhlamieli palasi pirttiin.

Kun nyt vauhtiin olen päässyt, loppuun vielä Äiti Shiptonin ennustuksia 1400-luvulta. Kristilliseltä pohjalta hän näkee tulevaisuuden tällaisena.

 

Salaliitto

Oletko tietoinen, että hallitus tarkkailee sinua salaa?

Hallitus on asentanut autosi renkaisiin salaisen sirun, joka lähettää signaalin tiedustelupalvelun satelliittiin. Näin hallitus on kaiken aikaa selvillä kulkemisistasi. – Tämä on kommunistidemokraattihallituksen suuri salaliitto, jolla kunnon kansalaiset saadaan pidetyksi kurissa.

Kaveri antoi minulle kesällä kaksi kirjaa luettavaksi. En ole vielä lukenut – tuntuivat silloin vähän tarpeettomilta. Nyt kuitenkin lännen suuressa maassa on käynnissä räyhämielten rynnistys, jossa näiden kirjojen sisältö on muuttumassa vallitsevaksi todellisuudeksi.

Valta on siirtymässä litteän maan kannattajille, rokotusten vastustajille, tieteen vastustajille, poliittisen oikeuslaitoksen toteuttajille, valkoisen vallan edistäjille, vähemmistöjen oikeuksien lakkauttajille, ilmastonmuutoksen kieltäjille ja fundamentalistikristityille. Raamatusta löytyy täsmäohje kaikkeen.

Kyllä minun nyt täytyy nuo kaverin kirjat lukea, sillä tästä lännen suuren maan prosessista ne kertovat – ja siinä sivussa Suomestakin.

Kaveri ei tuonut kirjoja sen vuoksi, että epäilisi minun olevan altistunut tällaiselle meiningille. Enemmänkin tarkoituksena oli levittää herätyshuutoa, että vastaan pitäisi ruveta rimpuilemaan. Ettei ihan hulluksi pääsisi menemään. Merkit ovat pahaenteiset, eikä tuhoisassa kehityksessä auta, vaikka kuinka rukoilisivat.

Kyllä minut voi tiedeuskoiseksi määritellä. On tietynlainen koulutus ja paljon altistusta tutkimustiedolle ja ymmärrykselle siitä, miten tiede ja tutkimusmaailma toimivat. Luottamus ei tarkoita, että minun itseni pitäisi osata tarkastaa jokaisen lääketieteellisen tutkimuksen pätevyys, vaan sitä, että tunnen, miten tietoa tuotetaan ja millä perustein sitä voidaan arvioida. Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla tulkintaa, argumentaatiota ja lähteiden käyttöä. Tutkijan naamalla ei ole niin väliä.

Näin ei kaikilla ole. Rokotustutkimuskeskuksen lääkäri tuolla, Youtuben rokotusvastustajien ryhmä täällä, naapurin Raimo tuossa. On niitä jotka ”tietävät” kaikenmaailman Magneettimedioiden perusteella, että maapallo on litteä ja rokotteet paha. Ja sitten on niitä, jotka ”tietävät” kaikenmaailman Ylen A-studion perusteella päinvastaista. Kaikkiko tasaveroisia? - Demokratia on kelvoton keino totuutta etsiessä vaikka onkin hallintohommissa yleensä kelvollinen.

Kyllä tämä allergisuus järkipuheille nyt Suomessakin lähtee kasvuun, kun se on osoittautunut isossa maassa voittavaksi strategiaksi. Miten se ennustikaan alikersantti Lahtinen? Se yks kohjo sieltä Amerikasta (?) menee ensin, ja meirän nilkit painaa perässä. Meinaan, se on repiny suutansa siihen malliin, ettei yhtään tarvitte epäillä."

Vielä tuohon alun kertomukseen kommunistidemokraattisen hallituksen salaisista puuhista. Onneksi joku on keksinyt konstin, miten suojautua tarkkailulta. Hanki puutarhurin oksasakset ja leikkaa salaisen sirun antenni poikki.

 

Se on täällä taas

Selittämätön ilmiö on, että suunnilleen kerran vuodessa kadotan himon lukea fiktioita. Nyt se on täällä taas.

Ei se fiktiosta itsestään taida johtua, tai sitten johtuu – en ole varma. Ihan kunnollista luettavaa minulla olisi. Nytkin Tommi Kinnusen uutuuskirja Kaarna. Se näyttää olevan Finlandia-ehdokkaanakin. Mutta se nyt vaan ei ole lähtenyt imemään. Samoin kävi Kari Hotakaisen uudelle K-ruokakauppakirjalle Helmi.

Onneksi on elämäkertoja ja biografioita. Ne pelastavat, kun lukemien takkuaa.

Nyt osui lukulistalle muutama hieman hankalampi henkilökuvaus. Erityisen paljon odotin Eeva Kilvestä kertovalta kirjalta Nämä juhlat jatkuvat vielä. Kilpi on yksi mielirunoilijoistani. Mutta kirja olikin omituinen fanittamiskokoelma. Kustantaja Anna-Riikka Carlsson kyläilee Kilven luona, kahvia juodaan, menneitä muistellaan, terveisiä kerrotaan ja iäkästä kirjailijaa kehutaan. Muuta ei ole, mutta näistä aineksista saadaan kokoon laajahko päiväkirja. Kilven tuotanto jää niukalle huomiolle.

Mirkka Rekola on ollut minulle hieman hankala lyyrikko. Tuotanto ei ole kaikin osin auennut. Nyt Jonimatti Joutsijärven kaksiosainen teos selvittää perin pohjin kirjailijan elämänvaiheet ja avaa myös onnistuneesti tuotantoa ja sen taustoja. Kirjat ovat huomattavan paksuja, ja välillä tulee lukemisen uupumus. Tiivistämisen varaa olisi ehkä ollut. Mutta tämä on hyvä pohja päästä paremmin kiinni kirjailijan tuotantoon.

Kiinnostus Rekolan tuotantoon taitaa olla muutenkin lisääntymässä. Esseekokoelmasta Esittävästä todellisuudesta (2007) on pian ilmestymässä Henrika Ringbomin tutkielmia ruotsinkielisessä Ellips-sarjassa. Täytyypä tutustua.

Tarja Halosen presidenttikaudelle ja sen jälkeiselle ajalle osuneita ongelmallisimpia maailmantapahtumia tarkastelee Meri Valkaman haastattelukirja Perinnönjako. Varsinkin kontaktit Putinin kanssa saavat huomiota.

Tämä kirja veti hyvin. Valkama on taitava kirjoittaja, ne näkyi jo hänen poikkeuksellisen vahvassa esikoisteoksessaan Sinun, Margot. Hän saa Halosesta paljon irti, eikä kirja ole pelkkää ylistyslaulua. Pääosassa on ihminen, ei korkea instituutio.

Synkät maailmantapahtumat vievät entisen presidentin mietteet perimmäisiin kysymyksiin. Optimismin häivähdys kuitenkin säilyy. Kirja päättyy Eeva Kilveltä lainattuun runoon.

Lisää henkilöhistoriaa on tulossa luettavaksi. Tilauksessa ovat uudet kirjat Aulikki Oksasesta ja Matti Klingestä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kohtapuoliin onnistuu taas fiktiokin.

 

                                                                                                    (Eeva Kilpi)

Veitikoita, onhan heitä

Miten sattuikaan, että käteen osui satiirimestari Veikko Huovisen kirja Veitikka (1971), Se kertoo Hitleristä.

Veitikkaa selaillessa juolahti mieleen ihmettely, miksei kukaan satiirikko ole kirjoittanut kirjoja tämän nykyisen maailmanajan veijareista. Onhan sellaisia.

[Kirjoitettu päivänä, jolloin eräässä suurvallassa pidetään presidentinvaalit ja ääntenlaskenta on parin tunnin päästä alkamassa. – Valistunut arvaukseni on, että nämä ovat viimeiset presidentinvaalit pitkään aikaan siinä maassa – valinta voidaan hoitaa kätevämminkin, kuten eräiden maiden malli osoittaa.]

 

Mikään ei muutu

Valmistauduin huolellisesti. Pidin tipattoman lokakuun. En syönyt punaista lihaa enkä eläinrasvoja (niitä nyt en syö muulloinkaan – poikkeuksena kala).

On tulossa perinteeksi muodostunut lääkärin määräämä vuosikatsastus. Sen ensimmäinen osa oli laboratorion verikoe. Maisasta olin katsonut, mitä tutkitaan. Ne olivat samat kuin ennenkin (Pt-GFRe, P-Kol-LDL, P-ALAT, P-Krea, P-Na ja P-K).

Tämä on salakieltä. En ryhdy tässä opastamaan osaamattomia, sillä uteliaat saavat koodit helposti selville vaikkapa Googlen avulla. Niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla.

Niinpä minä perjantaina aamuyöstä kolmen tunnin yöunen jälkeen könysin läpi tuulen ja tuiskun terveyskeskukseen piikitettäväksi. Siunasin mielessäni, että onneksi tällaisia klo 9.00 alkavia aamuyön pakkolähtöjä ei tarvitse usein sietää.  (Kuva: Martin Lewis 1934)

Minulle kellonaika 9.00 on aamuyötä. Vuorokausirytmini on hieman epätyypillinen. Nukkumaanmenoaikani on klo 4. Sen muuttaminen olisi iso operaatio, johon ei hevin kannata ryhtyä.

Joku lääkäri taannoin moitti minua epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä. Uskalsin väittää, että harvalla kansalaisella on niin säännöllinen vuorokausirytmi kuin minulla. Jostain syystä jäi aavistus, ettei lääkäri silti ollut ihan tyytyväinen, vaikka vakuutin nukkuvani täysin säännölliset seitsemän tunnin yöunet ja lisäksi tunnin iltapäivätorkut.

Onko sillä väliä, milloin nukkuu, kunhan nukkuu riittävästi?

Maisa lähetti verikokeen tulokset heti samana iltapäivänä. Tässä asiassa julkinen terveydenhoito toimii vielä nopeasti ja jämptisti – ei ole hallitus vielä huomannut poistaa rahoitusta. Mittaustuloksista näkee myös, ovatko tulokset kunnossa vai ylittyvätkö / alittuvatko normaalin raja-arvot.

Tulokset olivat neljässä kohdassa ”normaalit”. Kolesteroli kunnossa (1,6) , maksa kunnossa (26). Kohdassa P-Krea yläraja ylittyi kahdella (100 / 102) ja kohdassa P-Na myös kahdella ( 145 / 147).

Vertasin tuloksia viimevuotiseen. Hitto vie, mikään ei ollut muuttunut. Samat normaalit, samat ylitykset. Heräsi epäluulo, tutkivatko ollenkaan vai pitivät viimevuotiset tulokset voimassa.

Vai olenko minä  näissä sisuskaluston toiminnoissakin yhtä säännöllisen vakiintunut kuin nukkumisrytmissä? Mikään ei muutu.

Nyt jään odottamaan lääkärin kommenttia Maisassa. Viime vuonna tulos ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Saas nähdä, kuinka nyt.