Minä olen elitisti. Vietän luksuselämää. Nyt siihen kuitenkin tulee loppu.
Suomalainen puoluejohtaja on julistanut, että kulttuuri on luksuspalvelua, johon ei ole varaa. Valtion on ruvettava säästämään.
Tuhoisa elämänmuotoni on paljastunut. Olen ikäni ollut luksuksen suurkuluttaja eli tuhlaamisen ääriesimerkki. Mutta nyt valtion talous on pelastettava! Turha elitismi on lopetettava, minun on siirryttävä kunnon kansalaisten joukkoon.
Tällaisesta lupauksesta äänestäjät ilman muuta palkitsevat puoluejohtajan. Hänestä tulee seuraava pääministeri ja hänen puolueestaan voimakas vallankäyttäjä. Suomella on mahtava tulevaisuus edessään, kun taiteilijat ja muut kulttuuri-ihmiset, nuo omituiset komeljanttarit, jotka eivät ole suostuneet menemään kunnollisiin töihin, pistetään nyt järjestykseen.
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit luksuksen
(V. A. Koskenniemi, muistinvaraisesti)
Niinä menneinä huonoina aikoina, jolloin Suomi vielä tuhlasi taiteeseen ja kulttuuriin, meno olikin melkomoista. Suosittelen kaikkia blogin lukijoita kauhistellen tutustumaan aihetta perinpohjaisesti esittelevään dokumenttisarjaan nimeltä Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina, toim. Peter von Bagh 2007).
Tämä 12-osainen televisiosarja on juuri alkanut tulla Ylen Areenaan yksi osa kerrallaan. Se on poikkeuksellisen paljastava kokonaisuus kaikista taiteenlajeista suloisena sekamelskana. Siitä on myös paksu kirja, joka löytynee kirjastoista. Kun tämän kaiken on nähnyt / lukenut, voi rauhassa vetäytyä pois tällaisesta hapatuksesta ja ruveta odottamaan uutta uljasta aikaa, jossa säästetään pois muitakin vouhotuksia, kuten luonnonsuojelu, kansainvälisyys, humanistinen tutkimus ja yleisradiotoiminta.
Tai vaihtoehtoisesti jäät suremaan, niin kuin minä.
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa luksuksen.
5 kommenttia:
Olipa hauska kirjoitus! Kuin oikeasti peloissaan kirjoitettu.
Eilen lukaisin loppuun Juice Leskisen valittuja runoja. Yhdessä runossa kerrottiin kirjailija Lyytistä, joka eli ihan tahallaan apurahallaan, mutta rahoituksen loputtua alkoi Lyyti kirjoittaa. En tiedä saiko Juice mitenkä paljon noita apurahoja, mutta kirjoitti kaiketi kyllä. No, en minä halua lyödä ketään Juicella päähän, mutta toisinaan sitä miettii, jotta ketä varten niitä konserttitaloja ja kaupunginteattereita ja ties mitä avustuksilla toimeentulevia laitoksia ylläpidetään. Nyt taitaa olla Svenska Ylessä juttua siitä, että Kulturfondenin miljoonien satsaus uusiin ruotsinkielisiin näytelmiin kärsi teattereitten mielenkiinnon puutteesta. (Suositaan varmoja menestysnäytelmiä) Jos vertailun vuoksi tarkastelee vaikkapa jotain vanhemman väen palvelutaloa, niin kyllä sinne uusia vanhuksia otettaisiin, jos vain tilaa olisi.
Risto Ahti taitaa Runoaapisessaan, en muista kummassako osassa, kirjoittaa nähneensä oikeasti nälkää runokokoelmaansa laatiessaan. Luulenpa, jotta Sinisen laulun taiteilijatkin ovat olleet sinisessä sipissä useammin kuin kuin keskiverto kaupunginorkesterin soittajat yhteenlaskien.
Persu-Purran kulttuurittomassa maailmassa eivät viihtyisi kuin perussuomalaisten äärisiipi eli iskulause "Suomi suomalaisille" (vrt: America first!) tarkoittaa todellisuudessa "Suomi osalle perussuomalaisista".
Tuore kysely kertoo, että 76 prosenttia suomalaisista pitää kulttuuria kansalaisten peruspalveluna. Vielä vuonna 2017 peräti 93 prosenttia oli sitä mieltä, että kulttuuripalveluja pitää tarjota kaikille ja nyt uusimmassa tutkimuksessa tätä mieltä oli 88 prosenttia vastaajista. Lasku lienee Purran ja "Mestarin" ansiota. Oliko Halla-aho muuuten edes niin kulttuurikielteinen kuin Purra?
Kirjastot, museot, elokuva-ala - näihin menee suuri osa kulttuuriin ohjatuista rahoista. Kulttuurin tukemisen vastustajat nostavat aina esiin oopperan yms missä käydään harvemmin, mutta nämä ovat hyvn pieni menoerä. Itse kokisin suurena menetyksenä, jos meillä ei olisi kansallisoopperaa, vaikka en olekaan käynyt siellä kuin muutaman kerra. On myös hienoa, että saimme Tanssin talon. Sielläkin on vielä käymättä.
Olen seurannut yhtä apurahalla kirjoittavaa kirjailijaa. Mustat silmänaluset ovat vaalenneet ja paniikkimieli väistynyt. Vaikka apurahan lisäksi on haalittava monenlaista luento- ja kirjoitustyötä, ei sentään tarvitse kirjoittaa öisin.
Kai kirjoitit Ketjukolaaaja kommenttisi kieli poskessa, etkös sinäkin käy paljon kirjastossa ja usein teatterissakin?
Osittain tietenkin vitsillä kirjoitin, enhän minä tietenkään kulttuuria vastusta. Kaikkihan on oikeastaan kulttuuria, kuten joitakin vuosia sitten Yle Radio1 -kanavalla todettiin. Agrikulttuurista agricolaajaan, heh-heh!
Eduskuntavaalikeskustelussa on kyse rahanjaosta. Miten jaetaan ne rahat, joista edelleen kasvava osa on velkaa. Se keskustelu purskahtelee yli äyräittensä ja me kuuntelijat mennään öfverbordin puolelle samaa matkaa. Mutta ei kai Perussuomalaiset ole joitain toisia suomalaisia kuin muutkaan suomalaiset? Retoriikkansa voi kuulostaa huimapäiseltä, vaalimarkkinoilla on silti monta muutakin helppoheikkiä rukkasia kaupalla. Perussuomalaiset on konservatiivipuolue, he haluavat säilyttää kaiken entisellään. Eivätkä saavutetuista eduistaan halua luopua vasemmistopuolueetkaan. Ja kukkahattusedät haluavat pitää kiinni kulttuurilaitoksistaan - eikä niitä heiltä viedä, se nyt on selvä. Siteeraan serkkuani, joka aina puhelujen lopuksi totesi: "Och nu kokar vi kaffe och allt är bra!"
Marjatta, kyllä, kulttuuri / taide on yksilön hyvinvointia / terveyttä ylläpitävä voima. Siitä on tuoreita tutkimuksiakin. Kalliiksi tulee, jos se meiltä viedään. Tämän ei silti tarvitse tarkoittaa, että kaikki taide on koko ajan mestarillista tasoa. Suuretkin mestarit ovat ensin olleet aloittelijoita. Mestarikin epäonnistuu välillä. Villit kokeilutkin tarvitsevat mahdollisuuden - aina silloin tällöin jokin niistä mullista maailmaa.
Ketjukolaaja. Mainitsemasi puolueen retoriikka ei ole ongelman ydin. Lupauksilla halvemmasta bensasta ja luksustaiteen rahoituksen lopettamisesta saadaaan kyllä pyydystettyä äänestäjiä. Mutta siellä taustalla lymyää ahdas kansallismielisyys. Se on se ongelma.
Aineistoa kyllä löytyy tämän toteamiseksi, blogeja, kirjoja, keskustelufoorumeita, sidosryhmiä, rikostuomioita.
Vimmaiseen kansallismielisyyteen liittyvät yleensä äärimmäisen konservatiiviset ja / tai uskonnolliset näkemykset. Sellainen konservatiivisuus ei halua "säilyttää kaiken entisellään", se haluaa hylätä nykyiset vapaamieliset arvot, demokraaattiset arvot varsinkin. Silloin vähemmistöiltä poistetaan tasa-arvo ja epämieluisalta kulttuurilta olemisen oikeus.
Tämän ideologian "saavutuksista" on valtavasti aineistoa, niin Euroopan historiasta kuin nykypäivästä, ja maailmalta myös, Yhdysvalloista ja Venäjältä ihan tuorettakin.
Tämän ideologian suosimisessa mainitsemasi puolue on "ihan toisia suomalaisia" kuin muut. Pitää vain kurkistaa syvemmälle kuin tavallisiin äänestäjiin ja heidän bensansa hintaan tai luksusrahoihin. Ei siellä olla "rukkasia kaupalla". En vitsailisi.
Juu, ei parane vitsailla, Aku Ankkoja vain lainailla ja Finlandiaa. Onkohan se ahdas kansallismielisyys sitten niitä faskisteja, joita ei naapurimaassa olekaan tai niitä ydinaseita, joita ei ollut siinä toisessa maassa, jonne hyökättiin? Vai onko kaikki muut maat paitsi Suomi nykyisine vapaamielisine, demokraattisine arvoineen jotenkin poissa tolaltaan ahtaan kansallismielisyytensä kanssa? Yritän sanoa, että ehkä tunnet vain niitä piirejä, jotka näyttäytyvät sinulle vapaamielisinä ja demokraattisina? Kyllä ne ihan toiset suomalaisetkin ovat suomalaisia. Ei Suomessa ole vielä toistaiseksi vapaamielisyyden ja demokraattisuuden (eli samaa mieltä olemisen) pakkoa - ainakaan lakeihin kirjattuna. Parasta kommentissasi on että suoraan myönnät pitäväsi toisia suomalaisia mielestäsi muutenkin uhkakuvina eikä vain luksuksensalpaajina.
Lähetä kommentti