perjantai 25. kesäkuuta 2021

Ei herkkua

Ei ole helle herkkua, vaikka muuta väitetään. Tätäkö odotimme koko pitkän talven? Nytkö muka olemme onnellisia, kun mittarissa on 32°?

Minulle tämä on yhtä tuskaa. Makaan päivät reporankana varjossa ja propelli puhaltaa vieressä tuulta päälleni. Kylmässä suihkussa tai uimassa pitää käydä vähän väliä. Ruoka ei maita, töitä ei jaksa tehdä. Rikkaruohot kasvimaalla viettävät juhlaa.

Kyllä niin on, että onni on marraskuun hämäränhyssy,  tihkusade ja vilpoinen ilmanala! Tämä on vankkumaton kantani tähän ikuiseen kiistakysymykseen. Vastakkaista näkemystä voisi ehkä perustella sillä, että marraskuussa ei ole kukkia, nyt on. Eivätkä yölinnut karju puissa eivätkä lepakot suhaa  taivaalla niin kuin nyt.


Huomenna on juhannusaatto. Vuosikymmenien perinne rikkoutuu, en nimittäin käristä juhannusmakkaraa. Tämä johtuu perinteisen juhannusvieraan vaihtumisesta. Vuoden ainoan makkaran nauttiminen siirtyy elokuulle. Huomisen vieraan kanssa pysytään tiukasti terveellisistä pöydän antimissa. Viinikin on luomua.

Kauniin kesärunon ja kukkakuvan myötä toivotan lukijoille riemullista mittumaaria. Yritetään selvitä helteestä vähin vaurioin!



torstai 17. kesäkuuta 2021

Viisaat istuvat varjossa

Eeva Joenpelto on jotenkin oudosti päässyt unohtumaan. Sitä hän ei ansaitsisi. 

Luin aikoinaan monet hänen teoksensa heti tuoreeltaan. Niistä jäi kirkas muistijälki. Niissä oli erityisen kiinnostavia vahvojen naisten muotokuvia, vähän kuin myöhempien aikojen Niskavuorelaisia.

Joenpelto oli äitini suosikkikirjailijoita. Monena jouluna ostin hänelle lahjaksi juuri ilmestyneen Joenpellon uutuuden. Onnistuin usein hankkimaan kirjaan myös tekijän omistuskirjoituksen. Nyt nuo kirjat sijaitsevat omassa hyllyssäni. 

Joenpelto syntymän 100-vuotispäivä tänään (17.6.2021) antaa virikkeen ottaa nuo kirjat hyllystä käteen ja istua lepotuoliin vanhan omenapuun alle lukemaan. Tällaisina alkavan hirmuhelteen päivinä siinä tulee noudatetuksi kirjaimellisesti Joenpellon kirjan nimessä ilmaistua viisautta, tuota jonka olen nostanut tämän kirjoituksen otsikoksi.




perjantai 11. kesäkuuta 2021

Vähän hullu

Kirjailija L. Onerva taisi tarkoittaa minua:

"Kyllä se on hullu joka Helsingistä pyrkii muualle. Täällä on maat ja meret ja merenkalliot. Ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan. Taiteilijailo, elämänvoima ja siveellinen selkäranka kasvavat minussa vallan kilpaa."


Minä olen se hullu, joka en koskaan ole jäänyt kesäksi Helsinkiin. En nytkään, olen maalla. Voi sitä oikeasti ihmetellä, miksi näin teen. Luultavasti viihtyisin oikein hyvin kesällä kaupungissakin. Minulla maalle muuttaminen on vaan joskus aikojen alussa syntynyt perinne. Perinteitä on tunnetusti paha ruveta rikkomaan.

Kohta tulee puoli vuosisataa, kun muutin Helsinkiin. En siis ole paljasjalkainen - olen laivan tuoma. En taida kelvata aidoille Stadin kundeille. Itse tunnen kyllä olevani melkein aito.

Huomenna 12. kesäkuuta on Stadin syntymäpäivä. Hyvää syntymäpäivää armas Helsinki! Juhlikaa siellä nyt keskenänne, minä en pääse (onnittelut tulevat päivän etuajassa, sillä huomenna minulla on este).

Juhlarunoksi liitän Ilpo Tiihosen Stadissa sataa. Runo toimii samalla toissapäivänä joukostamme poistuneen Tiihosen muistoksi, harvinaisen taitavan riimittelijän ja hauskan miehen elämäntyötä kunnioittamaan. Hieman Tiihonen kyllä romantisoi liikaa, sillä Stadia on pilattu, 3T:kään (raitiovaunulla ajettava kehälinja) ei ole enää sellainen kuin runossa.

P.S. Blogini on ollut muutaman päivän suljettuna. Jos joku lukija on ahdistunut tylystä ilmoituksesta, että "et ole oikeutettu lukemaan jne.", voin lohduttaa, että tuota ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Syy sulkemiseen on siinä, että blogiini ilmestyi viime viikolla poikkeuksellisen suuri määrä "lukijoita" Ruotsista, jotka yötä päivää selasivat vanhoja kirjoituksiani suunnilleen neljän kirjoituksen minuuttivauhdilla.

Tämmöinen innostus kirjoituksiini ei ole uskottavaa, valitettavasti, vaikka se imartelevaa olisikin. Jotain outoa oli tekeillä. Siksi suljin blogin kaikilta lukijoilta. Kerran ennenkin on näin tapahtunut, silloin venäläiset yllättäen innostuivat kirjoituksistani. Sulku auttoi silloin, toivottavasti nytkin. Nyt blogi on taas auki kaikille oikeille lukijoille.