Kävin
Kannelmäen kauppakeskuksessa. En edes kotiin ehtinyt, kun puhelin piippasi.
Siellä pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin käyntini kauppakeskuksen Prismassa onnistui. Sama tapahtui
äskettäin Vaasan keskustassa sijaitsevassa Rewell Center -kauppakeskuksessa.
Mistä
hemmetistä ne tietävät, että olen käynyt? Mistä hemmetistä ne osaavat lähettää
kyselyn puhelimeeni? Tämän täytyy olla sitä televalvontaa, jolle eduskunnassa
ollaan juuri nyt rohmuamassa lisää valtuuksia. Missä tahansa kuljenkin, jokin
näkee joka hetki sijaintini.
Ilmiö
oli tuttu jo 50-luvun kansakoulussa. "Minne käynkin maailmassa",
siellä opittiin veisaamaan. Joku näkee askeleeni, mutta ei se silloin vielä
tainnut Google olla.
Samansisältöisen
kyselyn lähetti myös käyttämäni hammaslääkärifirma. Sen vielä ymmärrän, sillä olen käynyt
saman hammaslääkärin luona kaksi kertaa vuodessa jo 20 vuotta. Olen siis
kanta-asiakas ja heillä on tietoni, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Mutta
Kannelmäen ja Vaasan ostoshelveteillä ei ole.
Mitä
sellaiseen kyselyyn vastaisin? Kehujako kerjäävät? En vastannut kyselyihin,
mutta kaikenlaisia mietin. Moittisinko rumaa ympäristöä ja kolkkoa rakennusta?
Pitkiä kassajonoja? Asiakaspalvelun puutetta, kun en meinannut löytää
mustekasetteja printteriini?
Tuttua
hammaslääkäritätiä en kehtaa moittia, vaikka hinta nousee samasta
toimenpiteestä joka kerta ja on jo yli kolminkertaistunut 20 vuodessa. Enkä
siitä, että toimenpiteen lopussa hän hosuu hammaslangan kanssa. Jos lanka ei
heti mahdu rakoon, hän hyppää seuraavaan. Aikojen alussa hän ei hosunut.
Kehujen
antaminen on vaikeaa, vaikkakin hyödyllistä. Kouluajoilta muistan erityisen
hyvällä erästä opettajaa, joka jaksoi kirjoittaa myönteistä palautetta aineen
perään. Se innosti yrittämään entistäkin parempaa.
Olen
yrittänyt oppia antamaan kiitosta silloin kun aihetta on. Parhaiten se on
onnistunut eräissä etnisissä ravintoloissa, joissa henkilökunta on helposti
kohdattavissa.
Itse
sain yllättäviä kehuja entisen ammattini onnistumisesta, kun julkisuudesta
tuttu henkilö mainitsi haastattelussa eräistä vanhoista kokemuksistaan. Tiedon
tästä sain häneltä facebook-linkistä. Koskaan en ole mihinkään viestiin pistänyt niin
pitkää riviä peukkuja ja muita myönteisiä merkkejä. Hyvin kissa kiitoksilla
elää.
