En
nykyisin juuri käytä solmiota. Ennen oli toisin. Kravatti kuului normaaliin
työasuun, siistissä sisätyössä kun olen koko työurani toiminut.
Ei
minulla ennen mitään solmion käyttöä vastaan ollut. Ihan hyvältä se tuntui,
miehekkäältä. Jotenkin ihmettelen, miksi nyt eläkeiässä vastenmielisyys on
kasvanut.
Nyt
sattui sillä lailla, että piti äkkivaroituksella lähteä tilaisuuteen, jossa
tarvittiin asiallista pukeutumista. Kaveri tuli autolla hakemaan, kun olin
vasta pukeutumassa. Valkoinen paita löytyi kaapista, kravateista valitsin
oikein klassisen tyylikkään, sellaisen johon kukaan ei kiinnitä huomiota.
Mutta
se klassisen tyylikäs kravatti oli valmiiksi solmittu, kun sen kaapin
ripustuskoukusta otin. Siis se oli edellisen käytön jäljiltä jäänyt avaamatta
suoraksi. Siinä oli valmiina löysäksi jätetty solmu ja sen verran iso lenkki,
että sen saattoi kaulaansa pujottaa, kunhan otti ensin silmälasit pois.
Minä
nyt vaan olen sellainen vähimmän vaivan etsijä. Kätevyys ennen kaikkea!
Tähän
kaveri reagoi. Sain kuunnella nuhteita rahvaanomaisesta käytöksestä.
Gentlemanni ei kohtele silkkisolmiotaan noin.
Huomautin,
että ei solmio ollut silkkiä. Ei auttanut. Sekin vielä, entistä raskauttavampi
rike.
Siinä
sitten kuuntelin nuhteita korvat punaisina. Ei auttanut kuin pujottaa solmio
pois kaulasta, taas silmälasit riisuen. Pistin sen takaisin kaappiin ja
valitsin uuden, sellaisen, joka ei ollut valmiiksi solmittu. Oli kaapissa
sellaisiakin. Aika hillitty sekin. Solmun tekeminen kyllä onnistuu.
Mitä
tästä opin?
Solmiot
pitää avata käytön jälkeen. Vaihtoehto 1: Ei pidä pukeutua nipottajien nähden.
Vaihtoehto 2: Ei pidä käyttää solmiota.