Eräskin
oli mukamas ollut huomaavinaan, että olen päästänyt tason laskemaan. Sellainen
pistää väittämään vastaan. Mistä moinen ajatus on mieleen juolahtanut?
Siitä
se oli juolahtanut, kun itse olin blogissa kirjoittanut katsoneeni Skam-sarjan
alusta loppuun. Ja vielä kehunut. Onko siinä nyt laitaa, että aikamies katsoo
teinityttöjen lemmenkiemuroita?
Olen
kyllä ennenkin kohdannut saman. Mielikuva elitististä on tainnut tarttua minuun
kuin tarrapostimerkki. Sellainen, että minulle kelpaavat vain kirjallisuuden ja
elokuvan suuret klassikot. Muille nyrpistän nenääni.
Höpsistäkeikkaa,
väitin vastaan. Minähän olen kaikkiruokainen, melkein. Luettelin esimerkkejä
kirjallisuudesta, elokuvista, iskelmämusiikista, sarjakuvista. Luettelin
esimerkkeinä kaikenlaisia iskelmänrenkutuksia, rillumarei-elokuvaa, puupäätä,
jerrycottonia, pekkalipposta, Oikein mielelläni tällaisiinkin käytän aikaa.
Mistä
ihmeestä sellainen mielikuva elitistin hienostuneesta mausta on syntynyt?
Olenko itse antanut siihen aihetta?
Sen
verran taisin ottaa nokkiini moisesta väitteestä, että pistin vielä lisää
sähköpostia. Perustelin näkemystäni vanhan kunnon Ezra Poundin viisaalla
mietteellä:
Kohta
tuli vastaus:
"Siinäs näet. On se
aika elitististä perustella Ezra Poundilla sitä, että katsoo teinityttöjen
lemmensuruista kertovaa sarjaa."
(Kuva: M.A. Numminen laulaaFranz Schubertin "Ständchen)
