Tuttu
nuoripari oli muuttamassa yksiöstä kaksioon. Menin apumieheksi kantamaan tavaroita
muuttokuormaan.
Ei
minusta paljon apua ollut. Kannoin muutaman mustan jätesäkin, joissa oli
pehmeää tavaraa. Huomasin heti, että minun on syytä olla tarkkana, etten ole
tiellä, kun riuskat nuoret miehet kantoivat painavan näköisiä huonekaluja kolmannesta
kerroksesta portaita pitkin alas. Minä livahtelin säkkieni kanssa siinä seassa
hissillä.
Ohimennen
kehaisin nuorta rouvaa - sukulaistani - että kyllä hän on löytänyt riuskaan
tuntuisen miehen. Muuttotouhu näytti todella tehokkaalta ja vauhdikkaalta.
Siihen nuori rouva ensin vähän myöntelikin mutta totesi sitten:
- Kyllä se kuitenkin samanlainen peruslaiska on, niin kuin miehet aina.
Jaaha,
niinkö? Siihen en harmikseni keksinyt mitään terävää kommenttia. Mitäpä siihen
voisi keksiä?
Termoskannusta
minulle tarjottiin kahvia ja paperipussista munkkipossuja. Kahvi kelpasi, possu
ei. Syy tuli ymmärretyksi ilman sanojakin, kun vähän käytin merkkikieltä.
- Olisihan minulla tavallista pullaakin pakkasessa, hän pahoitteli. Mutta eiväthän miehet syö pullaa.
