Sain
äskettäin noin sata uutta kirjaa. Tai eivät ne uusia ole, pelastin talteen
kiinnostavimmat äskettäin edesmenneen iäkkään sukulaisen hyllystä. Enimmäkseen
sieltä tarttui mukaan kotimaisia naiskirjailijoita, sellaisia kuin Marja-Liisa
Vartio, Eeva Joenpelto, Eeva Kilpi ja Lempi Jääskeläinen. Ja runoilijoita:
Mirkka Rekola, Eila Kivikk´aho, Aila Meriluoto, Sirkka Selja. Ja monta muuta.
Kirjat
ovat nyt olleet muutaman viikon pinoissa työhuoneeni nurkassa lattialla. Nolo
sijoittuminen lattialle johtuu siitä, että hyllyni ovat täynnä, kerta kaikkiaan
niin täynnä, että yhdellekään uudelle kirjalle ei löydy sijaa hyllyistäni.
Mikä
neuvoksi? Sata kirjaa on aika paljon, enkä halua niitä lattialle lopullisesti
jättää. Uusia hyllyjä en myöskään halua pystyttää. Nyt työhuoneeni lisäksi
kirjahyllyjen peitossa ovat eteisaula ja käytävät sekä ns. piianhuone keittiön
takana. Keittiöön ja muihin huoneisiin en halua kirjahyllyjä.
Olen
aloittanut toivottomalta tuntuvan harvennustyön. Jos tulee sata uutta kirjaa,
pitää sata vanhaa kirjaa harventaa pois. Otin tikkaat, kiipesin ylös
katsomaan, löytyisikö A:lla alkavista jotain joutavaa. Aapeli, Onnen pipanoita; Aho, Kootut teokset
1 - 9; Aisopoksen tarinoita: Andahazi,
Anatomi; Andersson, Ballader och spelmansvisor jne.
Ei hyvältä
näytä. Siinä seison tikkailla ja kurkottelen ylähyllyltä kirjan kerrallaan
tarkasteltavaksi. Välillä laskeudun alas ja istun nojatuoliin selailemaan ja
lukemaan.
Yhtään ainutta
pois heitettävää kirjaa ei ole tähän mennessä löytynyt. Kohta A loppuu ja
siirryn B:hen. Tätä puuhaa aion nyt jatkaa koko viikonlopun. Luopumisen tuska
raastaa sieluani. (Kuva:
Carl Spitzweg Der Bucherwurm)
