Pessimistejä
on helppo ymmärtää. Yksikin sanoi, että arkkitehdit ja rakennusfirmat
onnistuvat vielä tuhoamaan lopullisesti Helsingin.
Seisoskelin
tänään kotvasen Makkaratalon sisäpihalla ja katselin ympärilleni. Taloa on
saneerattu pitkään; nyt se alkaa olla valmis.
Olisi
joutanut purettavaksi. Mieleen muistuu vanha Skohan talo, joka sijaitsi samalla
paikalla mutta purettiin. Kaipa Makkaratalo toimii kauppapaikkana, sillä se on
täynnä sisäkäytäviä ja onkaloita ja kerroksia, joista pääsee sen tuhanteen
kauppaan. Kaunis talo se ei ole vieläkään.
Koko
ydinkeskusta on täynnä rumia taloja, joiden alta on purettu kaunis talo. Pois ovat
Kino-Palatsi, Hotelli Kämp, Heimolan talo, Norrménin talo, Wulffin kulma, VPK:n
talo, Venäläisen tyttökoulun talo, Huberin talo, Bronda ja monta muuta. Paljon
ei auta, että muutamasta on jätetty ulkoseinä pystyyn kulissiksi.
* * *
Optimisteja
on vaikea ymmärtää. Nyt he sanovat, että Helsingistä tulee moderni
suurkaupunki, kun tänne saadaan lopultakin pilvenpiirtäjiä. Niitä on tulossa
ainakin Ruoholahteen, Sörnäisiin ja Pasilaan. Vanha hotelli Torni on niiden
rinnalla ihan reppana. Edistyksen kruunaa jättiläiskokoinen
jäähalli Stadionin kentälle. Kaupunkikuvallisen ihanuuden lisäksi nämä uutuudet
tuottavat taloudellista siunausta sijoittajille.
Katajanokan
tyhjälle tontille on tulossa maailmanpyörä. En osaa selittää, miksi juuri tämä
idea tuntuu minusta sympaattiselta, vaikka itse en taatusti uskalla pyörän kyytiin
mennä. Mutta ideassa ei ole bisnespönötyksen makua vaan ripaus
kansalaiskaupunkia. Vieressä olevan kauppatorin elämänmaku saa lisää tilaa.
Tilapäisesti - maailmanpyörä ei jää pysyväksi jos huonolta tuntuu.
Kuvassa
kansainvälinen suursijoittaja uudistaa Helsinkiä (kuva Otso Pietinen 1945)
