Minulla on
kavereitteni joukossa yksi ilkimys - varsinainen pahanilmanlintu, jolta en saa
rauhaa. Ammatiltaan hän on hieroja ja kuntosaliyrittäjä. Hän asuukin melkein
naapurissani, joten saatan törmätä häneen harva se päivä pahaa aavistamatta.
Hän jaksaa
natkutta kielteisessä sävyssä. Olen hänen mielestään aivan kelvoton ihminen.
Hän kehtaa väittää, että olen treenauksen tarpeessa. Olen yrittänyt selittää, että
minähän kävelen päivittäin pitkiä työmatkoja ja muita kierroksia pitkin
kaupunkia. Hänen mielestään se ei riitä. Pitäisi treenata käsiä, hartioita ja
selkää.
Tähän olen
yrittänyt selittää, että minähän voimistan käsi- ja selkälihaksia kaiket kesät.
Puiden pilkkominen, ruohonleikkurin lykkääminen ja vesiämpäreiden kantaminen
ovat juuri sitä. Ja aivan erityisesti korostin, että työnnämme naapurin äijien
kanssa kuulaa saunailtojen jäähdyttelytauoilla. Hänen mielestään tällaiset
eivät riitä. Pitäisi treenata myös syksyisin, talvisin ja keväisin. Töölöntorin
kerrostalossa en voi tehdä kirvestöitä enkä lykätä leikkuria enkä työntää
kuulaa, joten minun pitäisi ostaa kotiini treenausvehkeitä. Tai käydä salilla
treenaamassa. Tai ruveta nyrkkeilemään niin kuin Kalle Holmberg rupesi.
Kerran
olin varomaton ja päästin hänet kimppuuni fyysisesti. Siis hieromaan. Heti hän
alkoi valittaa, että niskani on kireä ja hartiat jumissa ja ties mitä. Pitäisi
mennä kuntosalille ja hierottavaksi kerran viikossa. Akupunktiokin olisi
aiheellista.
En helvetti
uskalla mennä. Enhän minä osaa käyttää niitä kuntosalin vehkeitä. Ne ovat
nuorille ja notkeille - olen nähnyt kuvia. Hieronta sattuu. Piikkejä pelkään. Nyrkkeilemään en
ainakaan rupea, sellainen ei sovi vanhalle sivarille.
Ehkä
hankin kotiin niitä venyttelyvälineitä ja treenaan omin päin. Kuvassa on yksi
kiinnostavan näköinen vaihtoehto. Sillä saisi tuloksia aikaan kahdessa
viikossa. Kuten tekstistä voi lukea, vakuuttavia tuloksia on saavutettu.
