Osallistuin
työpaikkakoulutukseen, vaikka ei olisi ollut pakko - meille puolieläkeläisille.
Ajattelin, että menen vielä kerran, ihan piruuttani.
Tavoitteita
oli kaksi: 1) työyhteisön luovuuden ja yhteistyökyvyn kehittäminen sekä 2)
käytössä olevan organisaatiomallin selkeyttäminen. Ensimmäistä osiota oli
vetämässä tunnettu työyhteisökouluttaja. Jätän nimen hienotunteisuussyistä
mainitsematta. Jälkimmäinen osio hoidettiin Vuoronvarausviraston omin voimin.
Molempien osioiden yhteistavoitteena oli edistää henkilökunnan hyvinvointia ja
jaksamista.
Ulkopuolinen
kouluttaja osoittautui hauskaksi henkilöksi. Hän kertoi vitsejä sekä hupaisia
kokemuksiaan muista pitämistään koulutuksista. Hän innosti tunteiden
näyttämiseen, kannustavuuteen ja kontaktinottoon. Hän pisti meidät istumaan eri
järjestykseen kuin olimme itse asettuneet. Sitten piti eri keinoin ottaa
kontaktia vieressä istuvaan, kertoa hänelle kädestä kiinni pitäen iloisia
kokemuksia ja kannustaa häntä kertomaan iloisia kokemuksiaan. Se tuntui minusta
vähän kuin laajennetulta versiolta vanhasta joululaulusta, siitä jossa otetaan
sormella osoitellen kontaktia vieressä istuvaan: "Sii-inää ja mii-inää,
sii-inää ja mii-inää". Sitten kertomusten ydinsanat kirjoitettiin lapulle.
Lapuilta ne koottiin fläppitaululle.
Huomion
arvoista oli, että fläppitaululle. Työpaikassani on kannustettu välttämään
Power Pointia. Sitä on saatu yliannos.
Jälkimmäisen
osion alussa fläppitaululle piirrettiin nelikulmioita ja kirjoitettiin sanoja
niiden sisään. Nelikulmioiden väleihin piirrettiin nuolia.
Siinä
vaiheessa livahdin huomaamatta pois ja lähdin kotiin. En jaksanut enempää,
jostain syystä en virkistynyt. Kotona kuuntelin Mozartia ja heti virkistyin.
Kuvassa
fläppitaulu. Jos joku välttämättä haluaa lukea nelikulmioihin kirjoitettuja
sanoja ja nähdä nuolet ruutujen välissä, kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi. En
kuitenkaan suosittele klikkaamista kenellekään. Kuunnelkaa mieluummin vaikka
Mozartia.
