Kävin
perjantaina ostamassa kaksitoista tölkkiä siideriä. Oli tulossa vieraita.
Kannoin lastin kaupan keltaisessa muovipussissa kotiin, mutta koska oli kiire
muille asioille, en noussut viidenteen kerrokseen vaan kävin työntämässä pussin
katutason sivukäytävän kellarikomerooni.
Ei,
tämä ei ole vielä sitä otsikon lupaamaa pahantekoa. Olen täysi-ikäinen, ellen
peräti yli-ikäinen, joten voin luvallisesti ostaa alkoholipitoisia juomia.
Vieraani ovat myös täysi-ikäisiä, joten en tarjoilussakaan riko säädöksiä.
Tietysti jostakin raittiusnäkökulmasta tällaista hankintaa voi pitää pahan
elämän merkkinä, mutta en minä nyt sitäkään tarkoita. Pahanteko tuli vasta
myöhemmin illalla.
Tämän
päivän Helsingin Sanomissa Helsingin piispa Irja Askola on Marko Junkkarin
haastateltavana. Se on tärkeä haastattelu. Arvostukseni tätä piispaa kohtaan
kasvaa edelleen. Jos kirkon valtavirta olisi tämän piispan ajatusten mukainen,
voisi käydä niinkin, että liittyisin kirkkoon takaisin. Kun vuonna 1973 erosin,
tällaisia piispoja tai pappeja ei ollut. Oli aivan toisenlaisia. Siksi juuri
erosin.
Pilapiirtäjä
Kari osui ytimeen. Hän kuvasi papin kypäräpäiseksi kokoomuslaiseksi, jolla ei
ollut minkäänlaista ymmärrystä arkipäivän oikeudenmukaisuudesta. Kunhan nipotti
joutavanpäiväisistä asioista ja eli herraskaisesti.
Piispa
Askola puhuu mm. seitsemästä kuolemansynnistä. Tuntuu, että piispa on
oivaltanut jotakin aivan olennaista. Hän puhuu kollektiivisesta synnistä, joka juuri
nyt vie Suomea aivan väärään suuntaan. "Asenteet kovenevat, pelko lisääntyy, pelko eristää ihmisiä
entisestään."
Eivät
entiset kirkonmiehet tällaisia nähneet. Eivätkä kaikki vieläkään. Kun minä
kävin rippikoulua, pappi vastasi pilapiirtäjän kuvaa enemmän kuin hyvin. Synnit
olivat opetuksen ydin. Saimme kuulla, että tanssi on syntiä, sillä jos poika
tanssiessa on liian lähellä tyttöä, pojan vartalossa tapahtuu eräitä inhottavia
refleksejä, jotka johtavat syntisiin ajatuksiin. Siksi on parempi pysytellä
piirileikeissä, sellaisissa kuin "Hans-vili-vili-hans-lai lai".
Rippikoulutunnin
jälkeen pappi kertoi vielä lähtevänsä varuskuntaan puhumaan sotapojille. Täyttyi
siis myös se Karin kuvan kypäräosa. Ja istui hän kaupunginvaltuustossakin.
Kyllä, juuri se puolue. Kansan pitäminen synnintunnossa oli keskeistä.
Piispa
Askolan pohdiskelussa seitsemän kuolemansyntiä saavat oivaltavia sisältöjä.
Kysymys ei ole mistä tahansa pikku filungeista vaan kaikkein pahimmista:
ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.
Tunnenko
itsessäni tällaisia pahanteon ilmentymiä?
Kolme
ensimmäistä on vaikea myöntää, mutta loppua kohden on kyllä myönnettävä tutun tuntuisiksi,
varsinkin nelonen, kuutonen ja seitsemäs. Itseään on kyllä jäävi arvioimaan.
Mitä
syntiä siellä kellarikomeron siideripussille sitten tapahtuikaan?
Menin
iltahämärissä hakemaan pussin viedäkseni sen ylös viidenteen kerrokseen.
Jotenkin hutiloin, pussi kolahti oven karmiin, ja siitä alkoi sihinä.
Ohutkuorinen siideripurkki meni rikki ja äärettömän pienestä reiästä alkoi
suihkuta nestettä. Pussi alkoi vuotaa nestettä lattialle.
Ja
minä säikähdin, että ei saa tulla lammikkoa käytävälle minun kellarikomeroni
kohdalle. Äkkiä siirsin vuotavan muovipussin naapurin komeron oven eteen.
Kun
tänään kävin katsomassa synnintekopaikkaa, siinä naapurin komeron oven edessä
betonilattialla on iso kuivunut lätäkkö. Jos siihen astuu, kenkä tarttuu
tahmeaan laikkuun.
Mitä
helvettiä se naapuri on tässä lätrännyt? Viinaksillako se on sotkenut lattian?
En
kuitenkaan löydä suuressa tekopyhyydessäni kuolemansyntien listasta nimeä
tällaiselle. Taitaa olla vähäisempi.
