Jo
jonkin aikaa minua on kalvanut epäily, että joudun myöntämään erehdykseni.
Asia
koskee urheilua. Kuten lukijat tietävät, suhtaudun hieman nurjamielisesti
huippu-urheiluun ja siihen liittyvään penkkiurheiluun. En intoile mistään
lajista, pienenä poikkeuksena keihäänheitto, tunnetuista syistä.
Perustelen
ylenkatsettani sillä, että huippu-urheilu menee moni kohdin bisnes edellä.
Siitä seuraa monenlaista ongelmaa, ahneutta, vilppiä, dopingia, korruptiota,
lahjontaa, politikointia, kiihkonationalismia. Siis jokapäiväistä Urheiluruudun
antia. Tavallista kuntourheilua ja lasten liikuntaa kannatan tietysti kovasti.
Erityisen
ilkeästi olen kommentoinut sellaisia miljonäärien lajeja kuin formula-ajoja ja
jääkiekkoa. Huipulla haisee bisnes.
Sen
sijaan jalkapalloon en oikein ole osannut ottaa kantaa. En seuraa sitä, vaikka
sitä tuntuu tulevan televisiosta kaiken aikaa. Ajankohtaista kakkostakin
joutuivat vähän väliä lyhentämään, kun alkamassa oli jotain
jalkapallokilpailuja.
* * *
Ensin
minulta kysyttiin, haluaisinko osallistua entisen työpaikkani ikämiesten
jalkapallotreeneihin. Luvassa olisi harjoitusotteluita maahanmuuttaja-ikämiesten
joukkuetta vastaan.
Hemmetti,
se olisi hyvä ajatus. Mutta tarkemmin ajatellen, riittäisikö minulla kunto? En
ole juossut vuosikymmeniin, jalkapallossa ei varmaankaan kävely riitä? On
kertynyt aika lailla ylimääräisiä kilojakin. Kieltäytyminen ehdotuksesta kävi
sitten helpoksi, kun ymmärsin, että pelit ovat kesällä. Minä en ole kesällä
koskaan Helsingissä. Olen kesäkodissani pohjoisella Pirkanmaalla.
Mutta
jalkapallo on omituisen suosittu laji tuttavapiirissäni. Ihan fiksut, oikeinkin
fiksut ihmiset seuraavat jalkapalloa innostuneesti, siis penkkiurheilijoina.
Kulttuurin ja taiteen - erityisesti kirjallisuuden - piiristä tiedän vaikka kuinka monta
intoilijaa. Kuvassa yksi heistä, Jörn Donner, näyttää osaamistaan.
Viimeinen
pisara tuli Parnasso-lehden tietovisasta. Siellä oli kysymys:
"Kaiken, minkä olen oppinut elämästä ja moraalista, olen oppinut jalkapallosta." Kenen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan lause?
Jätän sitaatin kysymykseksi valistuneille lukijoille. Parnasson lukijat löytävät vastauksen lehdestä, toivottavasti he eivät paljasta, kenestä on kysymys. Minä en tiennyt.
Jos
kerran HÄN sanoo näin, niin kai minunkin pitäisi jalkapalloa ymmärtää. Ehkä
alan seurata. Isoja kisojakin taitaa olla tulossa. Ensiksi selvitän, mikä se
paitsio on ja miksi se on niin tuhmaa. Ikämiehelle uutta faktatietoa.
