Kiitän,
kumarran ja hiukan niiaankin onnitteluista.
Juhlat
vietetään vasta huomenna, siis maanantaina, karkauspäivänä. Paikka on tunnettu
ravintola Helsingin ydinkeskustassa, ja jatkopaikaksi on varattu vanhan
työpaikkani juhlatila. Juomaa kuulemma riittää ja sauna on lämmin. Tällaista se
on kun täyttää pyöreitä puolivuosikymmeniä juuri näin Vapun alla. Menee elämä risaiseksi.
Seremoniamestarina
toimii tietysti entinen sihteerini Neiti B, jolla on luontainen taipumus pistää
kaikki ns. överiksi. Erityisenä yksityiskohtana mainittakoon, että hän on
varannut juhlatilaan monta peltipurkillista suolakurkkuja. Niiden napostelu
juomien seassa on vanha venäläinen tapa ehkäistä krapulaa. Lisäksi paikalle on
varattu hampurilaisbaarista kähvellettyjä pahvisia kannellisia juomamukeja.
Sellaisella voi lähtiessään viedä aamuksi kotiin suolakurkkupurkin lientä. Se
on kuulemma paras lääke, jos varotoimista huolimatta aamulla on krapula.
En
tunne väitteen paikkansapitävyyttä. Ehkä blogin lukijoilla on kokemuksia
asiasta. Lääketieteen edustajat ehkä tietävät, onko asiaa tutkittu.
En
usko, että minulle itselleni koituu mainitunlaatuista ongelmaa. Olen oppinut
välttämään ongelman toisenlaisin keinoin. Joskus parikymppisenä sitäkin sattui
mutta ei sen koommin. Keinoni on vuorenvarma. Suolakurkkuihin ja liemeen
suhtaudun pidättyvästi, kun on tuo verenpainelääkitys. Ilman sitä kyllä tykkäisin.
* *
*
Otsikon
kumarrus ja niiaus viittaa ajankohtaiseen outoon pötypuheeseen. Erään nimeltä
mainitsemattoman puolueen nuorisoseura on suuressa sivistyneisyydessään
pistänyt taas kerran paremmaksi. Siksi myös niiaan.
Nuorisoseuran
propagandaväite, että on olemassa vain kaksi sukupuolta, ei pidä paikkansa
ainakaan huomisessa juhlassa. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi mukaan myös
tästä kaavasta poikkeavan vieraan, vanhan hyvän
kollegani ja ystäväni.
Aiheeseen
sopivat kuvat ovat Mäntän nykytaideviikoilta 2013. Adel Abibin kuvaamat riskit miehet (?) ovat
helsinkiläisiä ravintoloiden portsareita.
