Huononpuoleinen elokuvaviikonloppu televisiossa. Piti siis turvautua dokumentteihin.
Dokumentteja Yle-Areenassa riittää. Ingmar Bergmania neljä osaa, Marilyn Monroe, Claes Anderson. Mihin joutuisinkaan ilman Areenaa? Kaupallisille kanavilleko? Ei kiitos.
Kaksi puoluetta kuitenkin ajaa vaaliteemakseen Ylen rahoituksen rankkaa karsimista (kas kun en nyt muista, mitkä kaksi puoluetta).
Syyt ovat selvät. Yksityinen bisnes pyörisi tuottavammin ilman Yleä. Eikä tulisi enää myötämielisiä ohjelmia ilmastonmuutoksista, ihmisoikeuksista ja EU:sta ja sen sellaisista suvakkipropagandaa.
Minä nyt vaan satun olemaan sillä tavalla hiukan erikoinen ihminen, että arvostan Ylen kulttuuri- ja taideohjelmia. Ne ovat kirjallisuuden ohella paras keino virittää ajatuksiaan puhkaisemaan itsestäänselvyyksiä ja hataria totuuksia.
Laatua saa halvalla. Muilta kanavilta ei saa.
Nytkin intouduin dokumentin jälkeen ottaman hyllystä Claes Anderssonin kirjat. Nämä voisi nyt lukea yhtenä kokonaisuutena ja hakea kirjastosta puuttuvat. Siinäpä hieno projekti tulevaksi viikonlopuksi.
================
P.S. Olen viime aikoina herätellyt pari vuotta kestäneestä koomasta toista blogiani. "Kenkä väärässä jalassa". Jospa se vielä lähtisi uuteen lentoon.
Se on niukkasanaisempi, hetken oivalluksia kirjaava, ärtyneitä ajatuksiakin noteeraava. Toivotan Töölöntorin blogin lukijat tervetulleiksi vilkaisemaan sinnekin. Linkki sinne on tässä (click).
(Claes Andersson, suom. Jyrki Kiiskinen // Det är kallt, det brinner // WSOY 2003)
4 kommenttia:
Miten osuvasti Arvoisa Blogisti kertookaan YLEn tarjonnasta. Olen asiasta todella samanmielinen hänen kanssaan. Antoisaa Jouluiloa Blogistille ja mahtavaa vuotta 2023.
Samaa mieltä. On hyvä, että on yksi luotettava taho tässä erilaisten dis- ja misinformaatioiden viidakossa. Ilman tällaista tutkittua tietoa sekä tasokasta kulttuuria tarjoavaa, yhteistä mediaa porukka helposti poteroituu, kuten esim. USA:ssa on tapahtunut. Toista laitaa edustaa sitten propagandamediaksi muuttunut diktatuurien valtion media.
Minun on todettava, että olen lähes lopettanut TV:n katsomisen jo vuosia sitten ja siirtynyt YouTube-katsojaksi. Näin ei ole tapahtunut minkään tietoisen päätöksen kautta, vaan olen vain löytänyt Tuubista niin paljon katsottavaa, ettei televisiolle enää ole aikaa. Tubettajista on myös kehittynyt niin taitavia sisällöntuottajia, että parhaat jo ylittävät tv-ohjelmien laatutason. Olen huomannut, että monet ikääntyneemmät ihmiset ajattelevat Tuubissa yhä olevan lähinnä musiikkivideoita ja tyhjänpäiväistä hömppää. On niitä siellä tietysti edelleenkin, mutta omalle sivulleni niitä ei suosituksiin juuri ilmaannu, koska algoritmi on oppinut, että turha sellaista on minulle tuputtaa. Tuubi-katseluni taisi alkaa intensiivisemmin sellaisessa vaiheessa, että tulin tietoiseksi woke-ilmiöstä ja halusin selvittää, kuinka hölmöksi opetus ja opiskelijaelämä on ulkomaisissa yliopistoissa mennyt. Erittäin huolestuttavan hölmöksi, täytyy todeta. Ja koska kaikki trendit leviävät entistäkin nopeammin, on Suomeenkin tullut woke-tartuntaa. Olen seurannut aihetta niin kauan, etten jaksa siitä nyt kirjoittaa enempää. Aiheen myötä päädyin kuitenkin parin kolmekymppisen nuoren naisen kanaville ja heidän kauttaan on ollut kiinnostavaa saada näkökulmia nuorempien sukupolvien elämään ja ajatteluun. He ovat älykkäitä ja kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä ja sellaisina hyvä lisä reaalimaailmassa tuntemieni nuorten joukkoon.
Seuraan Tubessa paljon taitavia käsityöläisiä. Paria miestä, jotka valmistavat upeita esineitä puusta sorvaamalla. Nuorta australialaista naista, joka valaa keramiikkaa, koristelee maalaamalla tuotoksiaan ja sitten polttaa uunissa lasituksen. Kaikkein tärkeimpiä Tube-tuttavuuksia minulle on kanadalainen kasviharrastaja (60+), jonka bonsai-harrastus on niin antaumuksellista, että melkein joka päivä ilmestyy uusi video, jossa jotakin hänen kasveistaan trimmataan tai istutetaan uuteen astiaan tai sitten on aika siirtää kaikki kasvit talvisuojaan. Siinä sivussa saa seurata erilaisia säätiloja Kanadassa ja verrata säätä Suomeen. Mielenkiintoista! Olen oppinut tältä kanavalta paljon kasveista ja säästä ja aika paljon Kanadastakin.
Näiden lisäksi on sitten vielä "vakavampia" asiakanavia, joissa on haastatteluja tai uutiskommentaareja tai ajankohtaista asiaa. Ukrainan tilannetta seuraan Vlad Vexlerin kanavalta tai vaikkapa virolaisen Artur Rehin kanavalta. Vexler oli äskettäin Rehin haastattelussa
https://www.youtube.com/watch?v=skcbQS1snzs&t=2s
Ja paljon paljon muuta...Tuli äsken vastaan Alex Stubbinkin kanava. Hän ei ole suosikkini, mutta eivät hänen kommenttinsa huonoja ole.
https://www.youtube.com/@stgseries/videos
Televisiosta en ole katsonut juuri muuta kuin kirjallisuusohjelma Babelia - sekin siis Ruotsin television tuotantoa.
https://www.svtplay.se/babel
Ylen tarjonnasta olen kuluttanut melkein yksinomaan radio-ohjelmia eli podcasteja. Kulttuuriykköstä, Pyöreää pöytää, Kalle Haatasta ja sen sellaista.
Räkätti P.
Minä taidan olla juuri tuollainen, jolle YouTube on lähinnä musiikkivideoita. Pitääpä laajentaa käsitystään. Mutta elokuvataidetta siellä ei kai ole?
Lähetä kommentti