Ajatukset
kulkevat välillä kovin outoja raiteita. Itsekin ihmettelee
mieleenjuolahduksiaan. Mikähän siinä on, että kun olen viime päivien
uutisvirrassa moneen kertaan nähnyt tämän miehen naaman, mieleeni on tullut
Kalle Tappinen.
Muistattehan
vanhan renkutuksen nimeltä Kohtalokas samba? Siinä Kalle oli pääosassa.
Siinäkin meni ensin hyvin, sitten ei.
Ei niin,
että epäilisin Risto Siilasmaan rillutelleen kapakoissa nuorten naisten kanssa
ja hukanneen housunsa ja firmansa. Eikä
niin, että olisi mennyt "viimeisetkin siemenperunat", kuten Kallelle
kävi. Mutta ei Ristollakaan hyvin mennyt. "Hän kepulisti jaksoi / ne
viulut kyllä maksoi".
Minulla ei
ole koskaan ollut muuta matkapuhelinta kuin Nokia. Nytkin on Lumia 920, vaikka
sen ostohetkellä jo hieman epäilytti.
Toivottavasti
Lumiani kestää monta vuotta. Kyllä se tehtävänsä täyttää, ja siinä on erinomainen
kamera. Kovin kummoisia vaatimuksia minulla ei puhelimelle ole. En pelaa
mitään, en käytä sitä televisiona, harvoin kuuntelen siitä musiikkiakaan.
Mutta
sitten kun Lumiani aika on täysi, taitaa olla aika vaihtaa merkkiä. Enää en
tunne lojaalisuutta. Aikakausi on päättynyt.
Kun Nokia
oli nuori, suosituin soittoääni oli pitkään Säkkijärven polkka. Se remahti
soimaan milloin missäkin. Muistan erityisesti raitiovaunujen alituiset
polkkaäänet. Siinä oli vahvaa kansallistunnetta. Kerran kävi niin, että olin
eräässä koetilanteessa Porthanian isossa salissa, kun valvovan naisprofessorin
käsilaukusta remahti syvän hiljaisuuden keskelle äänekäs Säkkijärvi. Melko
iäkäs professori hätääntyi, puhelimen esiin kaivaminen laukusta kesti ja kesti,
ja kun se lopulta löytyi, hän ei osannut tehdä sille muuta kuin ravistella.
Joku opiskelija eturivistä ryntäsi hätiin ja sai suljetuksi polkanremakan.
Silloin ensimmäisen
kerran tuli mieleen ajatus, että uusi teknologia ei taida ollakaan
ongelmatonta. Se voi tuottaa harmillisia yllätyksiä.
Lopuksi vielä sitaatti,
ettei Kalle Tappinen uhohtuisi:
"Kyllä varmaan / Saaran armaan / kanssa
Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks."
